Herbaceous - sairaan kaunis yrttitarhani

by Kai Saarto 19 tammikuuta 0 kommenttia Arvostelu Kickstarter lautapeli

Tänään se lopulta saapui, kickstarttaamamme yrtinistutuspeli Herbaceous. Kepeä, mutta kuitenkin mielenkiintoista pähkäiltävää tarjoava peli on kaunista katseltavaa. Beth Sobelin vesivärityöt olivat ehkä lopulta se tärkein syy tämän tilaamiseen.

Annika haastatteli syksyllä Eduardo Barafia pelin synnystä, joten en toista tässä sitä enempää. Kiinnostuneet voivat lukea haastattelun täältä. Sääntötiivistelmän kuitenkin leikkaan ja liimaan tähän surutta.

Herbaceous on yhdistelmä settien keräilyä ja riskinottoa. Se koostuu 107 kortista ja neljästä erilaisesta korttityypistä: yrteistä, erikoisyrteistä, taimiastioista ja pullabonuksesta. Kickstarttaajat saivat lisäksi kolme kertaluonteisesti käytettävää maustekorttia mikrolisurina.

Ideana on kasvattaa arvokkaampaa yrttikokoelmaa kuin mitä kanssakilpailijoilla on. Pelaajilla on käytettävissään neljä erilaista taimiastiaa, joista kukin sallii erilaisen toiminnon.  Isoon ruukkuun voi tuikata keskenään samanlaisia yrttejä; yrttejä on seitsemää erilaista. Puiseen kukkalaatikkoon mahtuu vain yksi taimi kutakin yrttiä. Pienissä ruukuissa yrtit ovat pareittain, esimerkiksi kaksi laventelia ja kaksi sahramia, tai vaikka jokaista seitsemää yrttiä yksi pari. Lasitölkin kolme yrttiä voivat olla mitä tahansa lajia, ja sinne kelpuutetaan myös erikoisyrtit. Jos onnistuu keräämään lasitölkkiinsä kolme erilaista erikoisyrttiä, ansaitsee pullakortin ja sen myötä viisi bonuspistettä.

Jos onnistuu keräämään lasipurkkiinsa kolme erilaista erikoisyrttiä, saa palkkioksi pullan ja viisi lisäpistettä.

Istuttaen, ruukuttaen ja kyräillen 

Pelin kulku on simppeli ja koostuu kullakin vuorolla vapaavalinnaisesta ruukutuksesta ja pakollisesta istutuksesta. Ensin tapahtuvassa vapaavalintaisessa osiossa pelaaja (1) valitsee yhden taimiastioistaan, (2) kerää yrttisetin yksityistarhastaan tai yhteisestä taimitarhasta ja (3) työntää yrttisetin valitsemansa taimiastian alle. Tämän jälkeen seuraavassa pakollisessa osiossa hän ottaa pakan päällimmäisen kortin ja istuttaa sen joko omaan taimitarhaansa tai yhteiselle maalle, josta kaikki voivat noukkia yrttejä astioihinsa. Pelaaja nostaa vielä toisen kortin, joka on laitettava siihen tarhaan, joka edellisessä kohdassa jäi käyttämättä.

Eri taimiastiat tuottavat eri tavalla pisteitä.

Pakassa olevat kortit ovat alassuin, joten päätös yrtin istuttamispaikasta vaatii sekä pelisilmää että onnea. Myös taimiastian ottaminen tai ottamatta jättäminen kullakin kierroksella on pieni riskinotto: jos jää odottelemaan parempaa yrttisettiä seuraavaan vuoroon saakka, on halutut yrtit jo saatettu viedä nenän edestä. Pelin viimeinen vaihe alkaa, kun koko korttipino on nostettu. Pelaajat jatkavat vielä yrttien ruukuttamista niin kauan kuin se on mahdollista. Tämän jälkeen on pisteenlaskun aika. Pisteytys on taimiastiakohtaista, ja korkeimman kokonaispistemäärän saavuttanut pelaaja voittaa.

Helppo ja ihan toimiva peli, jonka suurin arvo on kuvituksessa

Herbacous kesti ensimmäisellä pelikerralla meiltä sääntöjenlukemisineenkin vain 20 minuuttia. Seuraava peli meni jo vartissa. Mukava fillerimitta ja muovitettuna sopii vaikka kaffepöytään ajankuluksi. Peli ei vie pöydältäkään ihan mahdottomasti tilaa.

Kaneli, tähtianis ja pippuri tuovat kickstarttaajille
lisämaustetta peliin.

Herbaceouksessa pärjäämiseen vaaditaan samaa kuin onnistuneessa komediassa: oikeaa ajoitusta. Jos ruukutuksen päästää ahneuksissaan ohitse ja kanssapelaaja repii lähes maksimipisteet omalla vuorollaan, ei voi kuin syyttää itseään. Peli on ohi niin nopeasti, ettei näppärinkään multasormi luultavasti saa enää toista yhtä hyvä tilaisuutta yrittiensä purkittamiseen. Herkullisinta pelissä onkin tutkia omaa ryytimaataan, laskeskella mitä sieltä löytyy yhdessä yleisen taimitarhan sisällön kanssa. Sitten verrataan kanssapelaajien tilannetta omaan ja tehdään riskiarvio: kannattaako lähteä purkittamaan nyt vai luotetaanko siihen että toiset vielä kasvattavat omia ja yhteistä taimitarhaa ennen kuin aloittavat purkituksensa (pisteytyksen). Kolme korttia mikrokokoisesta lisäosasta tuovat peliin vähän yllätysfaktoria, sillä ne mahdollistavat esimerkiksi yrtin nappaamisen naapurin yksityistarhasta tai oman ryytimaan yrtin vaihtamisen jonkin yleisen ryytimaan yrtin kanssa. Herbaceousta voi pelata myös tiimi- tai yksinpelinä.

Myös korttien taustakuvitus on hyvin kaunis.

Pelin oppii nopeasti, se on kuin luotu pelattavaksi sellaisten sukulaisten ja ystävien kanssa, jotka eivät tavallisesti perusta lautapeleistä. Näyttävä korttitaide miellyttää varmasti viherpeukaloiden silmää sen verran että he mielellään kokeilevat peliä. Tavallisilla pelikorteilla, abstraktimmin toteutettuna tämä ei olisi rehellisesti sanoen tehnyt meihin ihmeellistä vaikutusta. Hiottu kokonaisuus kuitenkin nostaa Herbaceouksen sinne hyvin kelvollisten ja monikäyttöisten fillerien joukkoon. Se sijoittuu siellä jonnekin Coloretton ja Patchworkin välimaastoon.