Turn the Tide: Lampaat merihädässä

by Annika Saarto 11 syyskuuta 0 kommenttia Arvostelu lautapeli

Stormskärin Kerstinin lampaat laiduntavat majakkaluodolla keväästä syksyyn. Kun ilma on tyyni ja apila rehevää, on lampaiden elämä mallillaan. Kelpaa Kerstininkin käydä lampaitaan katsomassa vaikka päivittäin. Mutta kosteita ja lämpimiä jaksoja seuraa usein myrsky. Se riepottelee rakennuksia ja lyö jäljet luotoon. Koko majakka vavahtelee, ja Kerstinin pursi pääsee vain vaivoin laituriin. Silloin on ryhdyttävä pelastustoimiin.

Turn the Tide ilmestyi jo lähes kaksikymmentä vuotta sitten, ja se on levityksessä edelleen. Suosiosta kertovat myös käännökset jopa tusinalle eri kielelle. Pelin suunnitelleen saksalaisen Stefan Dorran ansioluettelossa komeilevat Turn the Tiden ohella muun muassa For Sale, Medina ja Intrigue. Dorra tunnetaan ennen kaikkea kevyehköjen pelien arkkitehtina. Turn the Tiden kohderyhmää ovat 10-vuotiaat ja sitä vanhemmat, se sopii 3-5 pelaajalle ja kestää puolisen tuntia.

Vesi nousee

Tässä alkuasetelmassa kahdella
pelaajalla on 4 pelastusrengasta ja
yhdellä viisi. Ensimmäiset tulvavesikortit
on käännetty pöydälle.

Peli koostuu 108 kortista, joista muodostetaan kolme pinkkaa: 60 sääkorttia (numeroitu 1—60), 24 tulvavesikorttia (numeroitu 1-12) ja 24 pelastusrengaskorttia. Kuvituksena ovat majakat, lampaat, sääilmiöt ja pelastuskortit. Mitä suurempi tulvavesikortti, sitä huolestuneempi on majakkaluodolla viruvan lampaan olemus. Tarkoituksena on siis pelastaa lampaita tulvaveden otteesta.

Aluksi kukin pelaaja saa 12 sääkorttia. Niiden ylä- ja alareunassa on joko 0, ½ tai 1 pelastusrenkaan kuva. Näiden lukumäärä lasketaan yhteen, ja pelaaja saa vastaavan määrän pelastusrengaskortteja (alaspäin pyöristäen, jos yhteissumma ei ole kokonainen luku). Hän asettaa nämä pelastusrengaskortit eteensä pöydälle, renkaat näkyviin. Kierroksia pelataan yhtä monta kuin on pelaajaa, ja jokaisen kierroksen jälkeen pisteitä saa niistä pelastuskorteista, jotka ovat jääneet käyttämättä. Pelin voittaa se, joka on kerännyt suurimman määrän pisteitä. Kierros koostuu 12 sääkortin, 24 tulvavesikortin ja alussa jaettujen pelastusrengaskorttien setistä.

Kun sää- ja pelastusrengaskortit on jaettu, varsinainen peli voi alkaa. Tulvavesikorttien pinosta nostetaan esiin pöydälle kaksi korttia. Tämän jälkeen pelaajat valitsevat korteistansa yhden ja laittavat sen alassuin pöydälle. Valitut kortit paljastetaan yhtä aikaa. Ideana on pyrkiä saamaan tulvavesikorteista ne, joiden numero on mahdollisimman alhainen. Mitä korkeampi arvo tulvavesikortilla on, sen suuremmalla todennäköisyydellä joutuu ottamaan käyttöön pelastusrenkaan. Korkeimman arvoisen sääkortin pelannut saa valita, kumman kahdesta tulvavesikortista valitsee. Käytännössä siis hän saa pienempiarvoisen merikortin. Se, joka on pelannut pöydälle toiseksi suurimman sääkortin, joutuu ottamaan suurempiarvoisen tulvavesikortin. Ensimmäistä sääkorttia pelattaessa nämä kaksi tulvavesikorttia ovat ainoat pöydällä olevat, siispä korkeamman tulvavesikortin (korkeampi nousuvesi) ottanut joutuu heittämään lampaalleen yhden pelastusrenkaan. Hän kääntää yhden pelastusrenkaistaan alassuin. Jos jonkun pelaajan pelastusrenkaat loppuvat ennen kuin kierros on lopussa, hän eliminoituu ja kärsii miinuspisteen kyseiseltä kierrokselta.

Parempi tuuri naapurin korteilla?

Loput yksitoista korttia pelataan vastaavalla mekaniikalla. Erotuksena ensimmäiseen kertaan on kuitenkin se, että tulvavesikortteja on nyt pöydällä enemmän. Tämä johtuu siitä, että edellisen kerran kortit jäävät voimaan. Jos joku on ensimmäisellä kerralla joutunut ottamaan 12 arvoisen tulvavesikortin, ja toisella kerralla tulvavesikortit ovat arvoltaan pienempiä, on 12 arvoisen tulvavesikortin omistajalla vielä toisellakin kerralla huonoin kortti ja hän joutuu jälleen turvautumaan pelastusrenkaaseen. Toisaalta hän voi pienemmän tulvavesikortin hankkimalla peittää 12 arvoisen korttinsa; tulvavesikortit kun kootaan pelaajakohtaisiin pinoihin. Eliminoitujen pelaajien pinoja ei huomioida.

Kierroksen, eli kaikkien käsissä olleiden 12 sääkortin pelaamisen jälkeen pisteet lasketaan ja merkitään muistiin. Kustakin käyttämättömästä pelastusrenkaasta saa yhden pisteet, ja jos pelastusrenkaat ovat loppuneet kesken, saa miinuspisteen. Lisäpisteen saa se pelaaja, jolla kierroksen päättyessä on esillä pienempi tulvavesikortti kuin muilla. Pelatut sääkortit kootaan samoiksi seteiksi kuin ensimmäisellä kierroksella, ja ne annetaan viereisellä pelaajalle myötäpäiväisessä järjestyksessä. Pelastusrengaskortit seuraavat mukana. Tulvavesikortit sekoitetaan. Sitten alkaa toinen kierros. Kierroksia on yhtä monta kuin pelaajia, eli jokainen pääsee pelaamaan jokaisella sää- ja pelastusrengaskorttisetillä.

Kortit paljastetaan yhtäaikaa. Koska seiskasta tulee pelin suurin tulvavesikortti, sen ottaja menettää yhden pelastusrenkaan.

Taktikointia vaihtelevilla riskikertoimilla

Kolmella pelaajalla kierrosten määrä on sopiva, ja korttisettien kierto pelaajilla tuo peliin mukavasti lisää taktikointia. Hyvästä muistista ja tarkkaavaisuudesta on apua, jos esimerkiksi tietää kenellä pelaajalla milläkin kierroksella on käsissään korkein mahdollinen kortti, tai muistaa, onko se jo pelattu pöytään. Turn the Tide muistuttaa paljon 6Nimmtiä, mutta korttien kierrättäminen tekee siitä hivenen monimutkaisemman ja strategisemman; on se tosin sitä jo perusmekaniikaltaan. Neljällä tai varsinkin viidellä pelaajalla kierroksia alkaa kuitenkin olla jo liikaa. Mielestäni näilläkin pelaajamäärillä voitaisiin tyytyä kolmeen kierrokseen, vaikka kaikki eivät näin voisikaan pelata kaikkia korttisettejä. Neljäs bonuskierros voisi tulla kyseeseen, jos tilanne on kolmen kierroksen jälkeen voittopisteiden suhteen tasan.

Peli on käännetty useille kielille.
Meillä on ranskalainen versio.

Pelastusrenkaiden määrä kun joka tapauksessa tasoittaa korttien voimasuhteita, niitä nimittäin on eniten arvoltaan keskinkertaisissa sääkorteissa, jotka ovat myös vaikeimpia pelata. Kokemus on osoittanut, että vaikka pelaajilla on samat setit käytössä joka kierroksella, lopputulos ei suinkaan ole aina sama. Seitsemällä pelastusrenkaalla aloittanut pelaaja saattaa menettää ne kaikki, kun taas seuraavalla kierroksella hänen vieressään istuva pelaaja onnistuu pitämään lähes kaikki renkaat.

Turn the Tiden säännöt on helppo omaksua. Siihen helppous sitten jääkin. Menestyäkseen on osattava taitavasti tai onnekkaasti pelata korttinsa siten, että niiden arvo suhteessa muiden pelaamiin kortteihin on juuri sopiva. Usein käy niin, että erityisen korkeat tai matalat sääkortit isketään pöytään kierroksen alkuvaiheessa. Tämä vaikeuttaa peliä loppuvaiheessa, kun korkeita tulvavesikortteja ei millään tahtoisi ottaa, mutta siltä kohtalolta parhaimmin suojaavia matalia sääkortteja ei enää ole. Korkea sääkortti toisaalta on varma ratkaisu vain silloin, kun tietää sen olevan korkeampi kuin mitä yhdelläkään vastustajalla on enää jäljellä. Jos kortti onkin vain toiseksi korkein pöydälle pelatuista, riskinotto ei ole kannattanut, ja huono vuorovesikortti päätyy omaan pinoon.

Peli sopii sekä satunnaisille pelaajille että kevyistä taktikointipeleistä pitäville, joiden maailma ei mene nurin siitä, että sattuma saattaa ohjata menestystä paljonkin. Teema on ihan toimiva, ja yhtä kaikki majakat ovat mukava kuvitusaihe. Meidän perheellä on tapana käydä tutustumassa yhteen majakkaan vuosittain, ja tiedän jo, minkä pelin otamme tästä lähin aina mukaan.