Viiden suora: Sébastien Pauchon

by Kai Saarto 03 syyskuuta 2 kommenttia Artikkelit Arvostelu lautapeli Viiden suora

Sébastien Pauchon (s.1971) on sveitsiläinen pelisuunnittelija. Hän on suunnitellut useita varsin menestyneitä pelejä, joista tässä esittelemme viisi. Debyyttipeli Yspahan oli Spiel des Jahres -ehdokkaana vuonna 2007. SdJ-raati myös antoi myöhempinä vuosina suosituksensa niin Metropolykselle, Jamaicalle kuin Jaipurille.

Sébastien Pauchon on harrastanut koko elämänsä erilaisia pelejä. Moderneihin lautapeleihin hän sai ensikosketuksensa vuonna 2001, kun hänen siskonmiehensä osti hetken mielijohteesta Condottierin. Parin viikon päästä Pauchon osti puolestaan Carcassonnen nähtyään sen kyljessä Spiel des Jahres -voittajan leiman.

-- Ajattelin, että se on varmaan sitten hyvä. Seuraavana viikonloppuna pelasimme sitä toistakymmentä kertaa. En voinut uskoa, kuinka erilaiselta se tuntui kaikkiin aiemmin pelaamiini klassikkopeleihin verrattuna, on Pauchon kertonut Meepletownin tekemässä haastattelussa.

Lautapeli-innostuksen alku osui samaan hetkeen, jossa Pauchon oli lopettamassa paljon aikaa vienyttä biljardiharrastustaan. Hän oli juuri kirjoittanut aiheesta kirjan ja aikoi nyt antaa aikaansa perheelleen, johon oli syntynyt tytär. Pelisuunnitteluun kipinä syttyi, kun Pauchon keksi pieniä epävirallisia lisäosia Cataniin ja Citadelsiin. Hän osallistui vuonna 2003 pelisuunnittelukilpailuun, jossa sijoittui kahdenkymmenen parhaan joukkoon.

Palkintotilaisuus pidettiin Pariisissa, ja Pauchon oli sen verran rohkaistunut sijoituksestaan, että päätti matkustaa tilaisuuteen. Siellä hän tapasin Serge Lagetin ja Bruno Cathalan, mikä muutti hänen elämänsä suunnan.

Cathalan kautta Pauchon sai kutsun Bruno Faiduttin järjestämään Ludopathic Gatheringiin Ranskaan. Siellä hän tapasi useita suunnittelijoita sekä Ystari-pomo Cyril Demaegdin. Tämä  piti Pauchonin esittelemästä protosta, josta muotoutui lopulta Yspahan.

Pelisuunnittelijana Pauchonia on verrattu Reiner Kniziaan. Molemmat suunnittelevat pelinsä mekaniikka edellä. Teema tulee vasta myöhemmin.

Pauchon perusti pelijulkaisuja varten GameWorks -studion vuonna 2006 yhdessä Malcolm Braffin kanssa. Yksin suunnittelemiensa Yspahanin, Metropolyksen ja Jaipurin lisäksi hän on tehnyt menestyksekästä yhteistyötä myös muiden suunnittelijoiden kanssa. Braffin ja Cathalan kanssa ovat syntyneet Animalia, Jamaica ja Helvetiq.

Nyt esittelemme viisi Pauchonin peliä keskustelevaan tyyliin.

Näin herkullisia komponentteja ja väriloistoa näkee harvassa pelissä. Jamaica on kuin deluxe-versio itsestään.

Jamaica

Ilmestymisvuosi: 2007   Pelaajia: 2-6    Kesto: 30-60min   BGG Rank: 393

Jamaican kuvernööriksi nimitetty emerituspiraatti Henry Morgan järjestää vuosittain entisille kollegoilleen purjehduskilpailun saaren ympäri. Voittoon ei välttämättä riitä pelkkä nopeus, sillä matkan varrella löydetyt ja ryöstetyt aarteet antavat myös tyylipisteitä.

Liikkuminen tapahtuu kahden nopan ja pelaajien henkilökohtaisten toimintokorttien tulokset yhdistämällä. Korteissa on kaksi vaihtuvaa symbolia, jotka antavat pelaajan liikkua, saada ruutia tykkeihinsä ja lisäävät kulta- tai ruokavarantoja. Määrät riippuvat nopanheitoista. Kun noppatulokset ovat selvillä, pelaajat valitsevat parhaiten omiin suunnitelmiinsa sopivan käsikortit, jotka sitten paljastetaan yhtä aikaa. Samaan ruutuun päätyvät laivat aloittavat taistelun, jossa noppatuuri ja ruututynnyrien määrä vaikuttat tulokseen. Häviäjältä pöllitään jokin tämän vääryydellä hankkimista aarteista.

Pelin tuotantoarvot ovat edelleen kymmenen vuotta ilmestymisensä jälkeen vaikuttavat. Hiukan yllättäen se saa myös Jamaica: The Crew -lisäosan syksyllä 2017.

Kaitsu: Jamaica kuuluu niihin peleihin, jotka eivät ihan vastanneet niistä saamaani ennakkokuvaa. Se on selvästi yksi kokoelmamme kauneimpia pelejä ja sopii jopa kuudelle pelaajalle. Suhtaudun peliin silti toistaiseksi vielä aika neutraalisti, 2-3 pelaajalla pelaajien välinen intraktio jää vähäiseksi ja täydellä kuudella tulee taas odottelua, jonka aikana ei voi oikein edes suunnitella taktiikkansa. Luulen kyllä, että lisäpelikerroilla sopivalla pelaajamäärällä tulen sinuiksi pelin kanssa paremmin ja tunteeni vielä tästä lämpiävät.

Annika: Minulla on lämpöisempiä kokemuksia tästä. Oikealla pelaajamäärällä, eli neljällä tai viidellä, interaktiota syntyy merillä juuri sopivasti. Joku yleensä joutuu epäonnen kierteeseen ja jää seilaamaan jonkin saarenpahasen ympärille 0 merisolmun nopeudella, ruuma täynnä reikiä. Onhan tässä tuurilla melkoinen osuus, eli kovin strategisesti omaa pelaamista ei kannata lähteä suunnittemaan. Räiskintä ja yllättävät tilanteet sopivat hupaisaan teemaan.

Metropolyksessä viehättää kansikuvan lisäksi eri korkuisten rakennuspalikoiden tuoma kolmiulotteisuus. Tässähän tosiaan nousee kaupunki pelilaudalle.

Metropolys

Ilmestymisvuosi: 2008   Pelaajia: 2-4    Kesto: 45 min   BGG Rank: 581

Metropolyksen 1800-lukulaista steampunk-estetiikkaa huokuva kansi miellyttää heti silmää. Pelaajat ovat kaupunkisuunnittelijoita, jotka kilpailevat siitä, kuka saa parhaat rakennusprojektit. Kullakin pelaajalla on 13 numeroitua rakennusta: mitä suurempi numero, sitä korkeampi palikka. Vuorossa oleva pelaaja tekee tarjouksen valitsemansa asuinalueen rakentamisprojektista asettamalla jonkin rakennuksestaan pohjatarjoukseksi. Muut voivat joko passata tai tarjota isomman rakennuksen. Suurimman tarjouksen tehnyt asettaa rakennuksensa pelilaudalle, muut saavat tarjoamansa rakennukset takaisin.

Valmiit alueet antavat pelaajille pisteitä avointen ja salaisten tavoitteiden mukaan. Peli on jännittävää tasapainoilua siitä, koska kannattaa panostaa arvokkaimpia rakennuksiaan huutokauppaan ja koska kannattaa luovuttaa ajoissa.

Kaitsu: Metropolys tuntuu edelleen aika uniikilta tapaukselta. Sääntöihin pääsee kiitettävän nopeasti sisälle, mutta se vaatii kuitenkin mukavasti pohdintaa. Hyvin rajallisilla resursseillla käytävä huutokauppa on pelin tärkein mauste. Metropolys tuntuu kuitenkin kärsivän tasapaino-ongelmista, sillä jotkut salaisista tavoitteista ovat paljon toisia helpompia toteuttaa. Annika on monesti jo ehdottanut pelistä luopumista, mutta jostain syystä kaupunginrakentelu edelleen maistuu minulle (ja kuopukselle).

Annika: Juu, ainakin kun ehdotan Metropolyksen myyntiin laittoa, vastaat: “Mutta kun Sampo pitää siitä niin paljon.” Ja että meidän pitäisi vielä kokeilla vaikeammilla säännöillä. Mikäs siinä! Tykkään mekaniikasta, ja pelilaudasta tulee mieleen espanjalainen goottinen arkkitehtuuri tyyliin Sagrada Familia. Siitä pointsit myös. Iso miinus tuosta tasapaino-ongelmasta, jonka jo mainitsit.

Jaipurin kortit ovat värikkäitä ja täysin tekstittömiä. Peli on tästäkin syystä erittäin rentouttava kokemus.

Jaipur

Ilmestymisvuosi: 2009   Pelaajia: 2    Kesto: 30 min   BGG Rank: 94

Kun netistä etsii parhaiden kaksinpelien top-listoja, on Jaipur niissä vakiovieras. Itämaille sijoittuvassa kaupankäyntipelissä pyritään maharadzan henkilökohtaiseksi kauppiaaksi tekemällä parempi tili kuin vastapelaaja. Jalometallit, timantit, kankaat, mausteet, nahka ja kamelit vaihtavat pöydällä tiheään omistajaa, kun pelaajat koittavat kerätä niistä lisäpisteitä tuovia settejä. Pöydän keskellä on viiden kortin markkina-alue, josta voi joko nostaa ilmaiseksi yhden tuotekortin käteensä tai vaihtamalla useamman kortin kädestään vastaavaan määrään markkinoiden kortteja. Käsikorttien määrä on rajoitettu seitsemään, mutta niiden lisäksi pelaajan edessä on kameleita, joita voi käyttää vaihdossa valuuttana.

Myymällä jotain tuotetta kädestään saa vastaavan määrän pöydällä olevia sen tuotteen pistelaattoja. Niitä on rajoitetusti ja pinon päällimmäiset ovat pisteissä alempia arvokkaampia. Kolmen, neljän ja viiden samanlaisen tuotteen myynnistä saa lisäksi omia bonuslaattojaan, joiden arvot ovat satunnaisia.

Kaitsu: Jaipur ei parin ensimmäisen pelikerran jälkeen tehnyt kummoistakaan vaikutusta ja olin jopa pettynyt. Jälleen kovat ennakko-odotukset olivat lähes pilanneet pelin mahdollisuudet. Suorastaan pakottauduimme kuukausien tauon jälkeen kokeilemaan sitä uudestaan ja huomaamme nyt pelin maistuvan selvästi paremmini. Vuorot vaihtuvat nopeasti ja peli saa miltei hypnoottisen rytmin. Hiljalleen olemme oppineet myös laskeskelemaan vastustajan kortteja, mikä on lisännyt pelin taktisia ulottuvuuksia. Jaipur on myös kivan näköinen peli. Setupin vaatima pistelaattojen järjestely oikeaan järjestykseen joka kierroksen jälkeen on vähän rasittavaa, mutta muuten pelin flow on liki täydellistä.

Annika: Jaipur etenee juohevasti ja pitää jännityksessä loppuun saakka. Uskallanko vielä odottaa viidettä nahkakorttia, vai ehtiikö Kaitsu siinä tapauksessa pisteyttää niitä ensin? Kamelikortit tekevät mekaniikasta ainutlaatuisen (omaan pelikokemukseeni suhteutettuna). Minulla on tuntuma, että kierroksen aloittaja voittaa lähes aina, mutta ei vielä varmaa tilastoa. Palaan asiaan, kun datan koko on riittävä!

Aamuaurinko luo pitkiä varjoja Yspahanin kaupunkiin.

Yspahan

Ilmestymisvuosi: 2006   Pelaajia: 2-4    Kesto: 45-60 min   BGG Rank: 404

Parempien noppapelien vähän varhaisempiin edustajiin kuuluva Yspahan käsittelee kauppaa samannimisessä Persian valtakunnan pääkaupungissa vuonna 1598. Omia tavaroita koitetaan myydä niin paikallisiin kauppoihin, kuin karavaanien mukana kauemmas. Joka vuoron alussa yksi pelaaja heittää joukon noppia, jotka määrittävät mitä toimintoja sillä vuorolla on pelaajilla käytössä. Valittu toiminto poistuu muiden käytöstä.

Noppia heitellään ihan mukavia määriä kerrallaan.

Pisteitä kerätään kolmen viikon, eli käytännössä 21 kierroksen aikana. Jokaisen viikon lopulla pisteytetään laudalle valmistuneet soukit, eli 3-6 samanvärisestä rakennuksesta koostuvat kokonaisuudet. Jos pelaaja on saanut yhden tuotekuutionsa jokaiseen korttelin saman väriseen rakennukseen hän saa siitä pisteitä. Kaupungin kaduilla voi yhtenä toimintona liikuttaa tarkastajaa, joka siirtää kohdalleen osuvan rakennuksen tuotekuutiot karavaaniin. Karavaanissa olevista tuotteistakin saa pisteitä, joten joskus tarkastajalla yritetään torpedoida vastustajan soukia, joskus taas taktisesti lähettää omia kuutioita karavaaniin.

Kaitsu: Yspahanissa on mukavaa se, että noppailu ei ole yatzy-pohjaista tai ikivanhaa roll&movea. Pelilauta tuo ainakin minulle peliin selvästi enemmän taktiikan tuntua kuin pelkkiin noppiin ja kortteihin perustuvissa peleissä. Pastellivärinen pelilauta ja komponentit ovat pelissä vielä ihan asiallisia, mutta kansikuva on kyllä aika ankean kamala kaikessa oranssisuudessaan.

Annika: Tori.fin kautta napattu Yspahan oli onnistunut ostos, varsinkin kun samaan hintaan olimme juuri myyneet Nimbeen, jossa on peliä noin viisitoista kertaa vähemmän. Minä itse asiassa pidän pelin värimaailmasta, tai siis, lauta on nätti kuin karkki mutta boksi vähän tylsempi. Noppailussa on mukavaa se, että tulosta voi erilaisilla kikoilla pyrkiä muokkaamaan. Tykkään ottaa käyttöön keltaiset extranopat aina kun voin, ja se on ollut suht menestyksekäs taktiikka. Noppien käytön monipuolisuus muistuttaa jo hieman noppainasettelua tai -sijoittelua.

Corto on pelinä  hyvin abstrakti, mutta sarjakuvateemaa on maalattu päälle pieteetillä.

Corto

Ilmestymisvuosi: 2013   Pelaajia: 2-4    Kesto: 20-40 min   BGG Rank: 3620

Corto Maltese -sarjakuvanovelleihin löyhästi perustuva alue-enemmistöpeli on aika uniikki tapaus. Pauchon on suunnitellut sen yhdessä Laurent Escoffierin kanssa. Pelilauta kootaan sarjakuva-albumeihin perustuvista kapeista kertomuslaudoista, jotka asetetaan rinnakkain. Pelaajat asettelevat vuoroillaan omia korttejaan ja vaikutusvaltalätkiään tarinalaudoille. Vaikutusvaltaa pyritään saamaan vaaka- ja pystyriveissä mahdollisimman isoiksi kokonaisuuksiksi. Eri tarinalaudat antavat pisteitä eri asioista ja toisten vaikutusvaltalätkiä voi eri tempuilla poistaa pelistä.

Kaitsu: Patologisille kortin muovittajalle Corton 67x67 millin kortit aiheuttavat tuskallisia tunteita, eihän nuo. Hugo Prattin siveltimenjäljessä on jotain mystistä mikä liimaa teeman ja hyvin abstraktin pelimekaniikan yhteen. Corto ei ole niitä pelejä, jotka saavat kymmeniä pelikertoja. Se on ennemminkin eksoottinen herkku, johon tartutaan erityistilanteissa.

Annika: Hienointa Cortossa ovat ehkä boksi ja sääntöjen taitto. Itse peli ei ole ollenkaan huono, kunhan siltä ei odota syvyyttä tai teemaan linkittymistä. Yksi erä on nopeasti ohi, ja toinen mokoma on helppo pelata perään. Hieman rasittavaa on pidemmän tauon jälkeen palauttaa mieliin jokaisen tarinalaudan erikoissäännöt. Mutta olen samaa mieltä siitä, että Corto on niin eksoottinen, ettei siitä luovuta.

Summa summarum

Sébastien Pauchon yllätti meidät. Kaverin nimi oli meille vain epämääräisesti tutun tuntuinen, mutta pelihyllystä löytyi viisi herran peliä. Kaiken lisäksi kaikki olivat vielä hyviäkin. Yhteisenä piirteenä kaikissa peleissä on mielenkiintoiset mekaniikat. Niissä ei ole keksitty pyörää uudelleen, mutta twistiä on riittävästi. Erikoismaininnan Pauchonille voisi myöntää myös siitä, että hän tuntuu osaavan valita huikeita kuvataitelijoita ja graafisia suunnittelijoita projekteilleen, näitä on kerrassaan ilo katsella!