Tavernassa kesällä kerran

by Kai Saarto 13 heinäkuuta 0 kommenttia Artikkelit lautapeli Pelipäiväkirja

Helsingissä on parhaat pelikaupat ja eeppinen valikoima pelejä kirjastossa. Tampere nokittaa Lautapelikahvila Tavernalla. Meillä Turussa… no, ei puhuta siitä.

Nelikymppisten roadtrip ihan Tampereelle asti.

Yhteinen matka Tavernaan oli ollut toiveissamme vuoden verran. “Mennään sinne heti, kun se avataan!”. Taverna on ollut toiminnassa kohta sen vuoden, mutta vasta nyt saimme lopulta lähdettyä. Mitä nyt Annika poikkesi “epävirallisesti” siellä yksin marraskuussa työmatkallaan.

Keskiviikkona 12. heinäkuuta minä, Annika ja kuopuksemme Sampo hyppäsimme junaan. Matkalla askarreltiin  tavernalaisille onnittelukortti, jonka liitimme varsinaiseen lahjaamme, eli Kickstarterista taannoin hankkimaamme Kepler-3042 peliin. Toivottavasti siitä on iloa manselaisille harrastajakollegoille yhtä paljon kuin meille omastamme.

Tavernääs

Rautatieasemalta Tavernaan on matkaa vaivaiset 1,2 kilometriä. Senkin aikana ehdimme törmätä tuttuun, eli koiramme yhden pennun emäntään. Pienen turinatuokion jälkeen kävelimme viimeiset metrit intoa puhkuen.

Lopulta astuin sisään henkilökohtaiseen Mekkaani. Ilmassa tuoksuivat kahvi, leivonnaiset ja aavistus pekonia, jotka sekoittuivat kartongin ja painomusteen suloaromeihin.

Rouhea suuri pelihylly koitti vangita katsetta sisään tullessa, mutta taistelin tätä halua vastaan. Moikkasimme tiskin takana olevaa Viiviä, luovutimme tuliaisen ja asettauduimme meille varattuun pöytään. Pelilahjoitus poiki meille mansikkakakkua ja kahvia, Sampo sai mehua.

Seuraavat minuutit olivat sitten varsinaista sensory overloadia. Pitkän pöytämme toisessa päässä oli käynnissä kahden naisen ja yhden noin kuusivuotiaan pojan keskinen Lasten Alias. Se imi Sampon välittömästi paikalle. Sälli liukui isomman pojan viereen kuin kauan kadonnut veli, eikä maanitteluista huolimatta halunnut palata omalle puolelleen pöytää.

Samaan aikaan viereisessä pöydässä istuskellut kaveri aloitti tuttavallisen jutustelun. Tämä Hermanni toimii aina ehtiessään yhtenä Tavernan vapaaehtoisista pelikoutseista. Samalla kun keskustelimme Hermannin kanssa näistä tyypillisistä alan miesten jutuista, kuten scenen kehityksestä ja pelimieltymyksistä, iskin lusikkani kakkuun. Se oli niin hyvää että meinasi itku päästä silkasta ilosta. Maailma oli juuri sillä hetkellä aika lailla mallillaan.

Annika palasi pieneltä kierrokseltaan pöytään ja siinä jutustellessamme natiivien kanssa niitä näitä, tuli jälleen mukava yllätys. “Te olette varmaan Saarrot?” kysyi sekunteja aiemmin ovesta sisään astellut hymyilevä kaveri. Miekkonen paljastui Juhaksi, naamakirjan Lautapelifanaatikoista meille tutuksi tulleen Sannan mieskaveriksi. Juhalla oli mukaan Imperial Settlers, jota esimerkiksi Noppapotin Miira oli hehkutellut siihen malliin, että sitä piti päästä pelaamaan.

Imperial Settlers ja makoisa toast.

Kaikki yhtä suurta perhettä - halusitte tai ette

Sampo oli tällä välin jo kotiutunut uuteen perheeseensä pöydän toisessa päässä. Tuore “veli” ja aikuiset yrittivät parhaansa mukaan jättää liiveihin uineen tunkeilijan huomioimatta. Komensin poitsun oman possen luo, mutta eikö se pentele silmän välttäessä ryöminyt taas toiseen päähän. Nyt siellä oli peli vaihtunut Hotelliin.

Imperial Settlers osoittautui ihan mainioksi peliksi. Kuvitus oli hyvää ja peli soljui aika luontevasti eteenpäin. Hetken aikaa pyristelin pisteissä kärjessä, mutta kahdella viimeisellä vuorolla Juha vetäisi tottuneesti pistekoneensa käyntiin ja ampaisi jonnekin pistelaudan toiseen päähän.

Kun saimme keisarilliset uudisasukkaat takaisin laatikkoonsa ja Sampon taas pois Hotellipisneksistään, ajattelin lopulta ihailla Tavernan pelivalikoimaa. Pöydästä noustessani tunnistin viereisestä pöydästä muun muassa lautapeliaiheisista YouTube-videoistaan tutun Tuomon. Menin moikkaamaan ja ihmettelemään siellä käynnissä olevaa, harvinaisen rumaa peliä. Se oli tietenkin Splotterin tuotantoa, harvinaisempi ja loppuunmyyty talouspeli Greed.

Päätin jättää sen hyllyn ihailun vielä vähän myöhemmäksi ja palasin pöytäämme turisemaan Juhan kanssa. Tilasimme vähän suolaista toastin ja salaatin muodossa. Herkkuja odotellessamme paikalle pelmahti työvuoronsa loppuun saanut Sanna. Vaikka näimme naamatusten ensimmäistä kertaa, oli jälleen olo kuin oltaisiin tunnettu vuosia. Tämä on harrastuksen parissa aika tyypillinen ilmiö.

Kello alkoi tässä vaiheessa näyttää tuntia vaille kotiin lähtöä. Luovutimme Sannalle aikoinaan Lautapeliopas-Mikolta lunastamamme Hanamikojin. Se sai palata nyt Turun turneeltaan takaisin Nääsvilleen. Lyhyenä fillerinä pelasimme nelistään For Salea, joka oli meille uusi tuttavuus. Olihan se nyt niin älyttömän kepeä, että ei siinä juuri peliä ollut. Hyvänä puolena sen jälkeen ehdittiin vielä sentään hetki turista.

For Sale sopii myös jästien kanssa pelattavaksi (ei läsnä kuvassa), hyvä että tuli lopulta tämäkin Dorran klassikko koettua.

Ei mikään tavallinen kahvila

Työvuoronsa aloittanut Tavernan Jani tuli myös moikkaamaan. Juttelimme Tavernan kokoelmasta (jota en vieläkään ollut ehtinyt tutkimaan!), sekä tapahtumista ja yhteistyökuvioista joita heillä on. Jani totesi, että kaikkien kanssa koitetaan olla kavereita. Lautapelit.fi on pääasiallinen pelitoimittaja, Fantasiapeleistä saadaan välillä erikoisuuksia ja Poromagiasta toimitetaan pelejä asiakkaille ilmaiseksi Tavernasta noudettavaksi. Mekin kokeilimme tätä järjestelmää sen verran, että tilasimme ennakkoon poroilta Battle Linen. Siellä se odotti meitä saapuessamme. Hyvä systeemi!

Jani kertoili Tavernan suunnitelmista laajentua muihin kaupunkeihin, ensin tietysti Turkuun. Eikun, se oli se mitä päiväuneni toitottivat... Oikeasti Jani sanoi, että laajentuminen ei ole pois suljettu ajatus, mutta ensin treenataan tämän yhden toimipisteen kanssa kunnolla.

Sampon uudet suosikki-ihmiset olivat tällä välin liuenneet paikalta. Toivottavasti kuitenkaan eivät viisivuotiaan stalkkauksen vuoksi. Nyt Sampo malttoi sitten nuohota paikkoja ja tulikin innokkaasti selittämään löytäneensä Riskin. Huokaus. Miksi tuo poika on noin innoissaan noista vanhoista klassikoista?

Kello oli aivan huomaamatta edennyt siihen pisteeseen, että jouduimme jättämään pikaiset hyvästit uusille ystävillemme ja tälle pienelle palalle taivasta maan päällä. Juoksimme linja-autoasemalle ja Onnibussissa kotimatka taittuikin nopeasti. Väsyneinä ja onnellisina ehdimme vielä kotona ottaa erän Battle Linea ennen unen tuloa.

Taverna oli mahtava kokemus, eikä reilussa kolmessa tunnissa ehtinyt kuin raapaista paikan pintaa. Ihmiset ovat tietysti paras juttu ja tällä visiitillä kaikki tapaamamme tyypit olivat oosomeja. Koko paikan tunnelma, sisustuksineen ja tarjoiluineen teki myös ison vaikutuksen. Kokoelma jäi minulta edelleen lähes  tutkimatta, mutta onpahan jotain mitä odottaa seuraavalta visiitiltä. Toivottavasti se tapahtuu nopeammin kuin vuoden päästä.

Näky jota soisin näkeväni useamminkin. Meidän poppoo menossa Tavernan ovesta sisälle.