Pääsiäisen peliputki

by Kai Saarto 19 huhtikuuta 0 kommenttia Kirpparilöydöt lautapeli Pelipäiväkirja

Epäkunnossa oleva auto ja perhettä kiusaava lenssu eivät ole tavallisesti resepti hauskuudelle. Pääsiäislomalle osuessaan se tarkoitti kuitenkin meillä sitä, että ollaan kotona ja pelataan koko loma. Mainiota!

Kiirastorstai

Peliputki alkoi hyvin kevyesti, kun testailin itsekseni Patchworkin ja Pathfinder Adventure Card Gamen Android-versiot. Kumpikaan ei saanut oikein sukkaa vipattamaan. Illalla pelattiin sitten Annikan kanssa ludoteekin uusinta tulokasta, Jaipuria. Tuota kovasti kehuttua kaksinpeliä on ollut vaikea saada, ainakaan kohtuuhintaan. Keskiviikkona Helsingissä poiketessani näin sen kuitenkin Lautapelit.fin hyllyssä. Enigman julkaisema Nordic-versio oli ilmestynyt samalla viikolla - ja täysin puskista.

Jaipur ehdittiin pääsiäisen aikana myös muovittaa.

Jaipurissa kumpikin pelaaja on kauppias ja tarkoituksena on draftata pöydältä itselleen sellaiset kauppatavarat, että niistä saa suurimmat pisteet tuottavat setit koottua. Peli näyttää varsin hyvältä, pistelaattoja on tosin eeppiset määrät ja ne pitää asetella tietyllä tavalla pelin alkuun. Setuppi vie vähän turhan paljon aikaa ja lopussa vastaavasti myös pisteiden laskeminen on vähän työlästä. Näiden väliin mahtuva varsinainen peli kyllä sitten toimii ihan mainiosti. En nyt kuitenkaan vielä rakastunut tähän niin paljon, kuin mitä ennakkoon katselemieni videoiden perusteella oletin. Annika voitti molemmat pelit oikein röh-röh -pistein, joten ehkä sekin vähän rokotti ensitunnelmia.

Pitkäperjantai

Anoppi ja kolme kappaletta lasten serkkuja tuli kylään perjantaina. Kyseinen porukka suhtautuu lautapeleihin varsin positiivisesti, joten odotetusti pääsimme pelaamaan. Lämmittelypelinä toimi toinen Helsingin tuliaiseni, No Thanks!. Olen jostain syystä aivan ihastunut tähän äärettömän simppeliin korttipeliin. Se olikin oikein hyvä aperitiivi, jota pelasimme pari kierrosta putkeen.

Huhupuheisiin

Näkemykseni rakkaudesta ensi silmäyksellä.

saimme poikkeuksellisesti kaikki nelivuotiasta lukuun ottamatta mukaan. Ei haittaa yhtään, vaikka ei osaisikaan piirtää. Parhaat naurut saa nimittäin juuri siitä, kun kierroksen päätteeksi alkuperäinen sanoma on muuttunut aivan joksikin muuksi. Yksi parhaimmista tällä kertaa oli se, kun varapresidentti muuttui pöydän ympäri kulkiessaan lehmämorsiameksi.

Pyrkimyksissämme on tietysti kouluttaa sukulaisista HC-pelaajia, joten päätimme Annikan kanssa lyödä tylysti vieraiden eteen selvästi monimutkaisemman pelin. “On aika astua aikuisuuteen pelien maailmassa. Tänään opetellaan työläisten asettelua Agricola Family Gamen muodossa”, esitti Annika vieraille, jotka selvästi kalpenivat hetkeksi. Olin aika varma, että tästä ei nyt hyvä heilu. Peliä oli meilläkin vasta yksi takana ja sen ohjekirja on sellainen fiasko, että epäilimme muutaman säännön olevan edelleen väärin ymmärretty.

Peli sujui anopilta ja nuorimmalta Elsa-serkulta hämmästyttävän hyvin. Jälkikäteen huomasin maanviljelyn menneen tosiaan väärin, mutta koska minä olin ainoana sitä ylipäätään harjoittanut, ei se juuri vaikuttanut tuloksiin. Agricolan perheversio on käytännössä varsin mainio tapaus, se näyttää hyvältä vaikka sen on kuvittanut inhokkini Klemens Franz. Hintaansa nähden pelissä on myös törkeän hyvät puiset komponentit. Ilman netistä luettuja englanninkielisiä ohjeita tämä olisi kuitenkin ollut lähes pelikelvoton. Suomenkielisiä ohjeita kirjaimellisesti seuraamalla olisivat lampaat ja kalastus jääneet kokonaan pois.

Anopin kanssa maata viljelemässä.

Aleksis-serkku jäi yöksi, joten ehdottelimme vielä isommille poitsuille jotain peliä illan ratoksi. Valikoimasta heitä kiinnosti eniten teemansa puolesta Chinatown. Emme olleet sitä vielä ehtineet itsekään pelata, mutta se vaikutti ohjeiden perusteella simppeliltä. Chinatown olikin ihan puhdasta kultaa. Meidän perheessämme hyvin monimutkaiset neuvottelut ovat arkipäivää. Tonttikaupat Chinatownissa eivät juuri poikenneet väännöstä siitä, kuinka monta suklaavanukasta pojat saavat palkkioksi erästä Hotel Samoaa. Pojat tahtoivat Chinatownia heti toisen pelin perään, joten siihen upposi yhteensä pari tuntia rattoisasti. Poikien vetäydyttyä keskinäisen Love Letter: Legend of the Five Ringsin kautta pleikkarille tutkimme vielä väsyneen onnellisina The Castles of Burgundy Card Gamen ohjeita. Peli hankittiin viime kesänä, mutta oli edelleen korkkaamatta. Tein setupin valmiiksi aamua varten ja vetäydyimme sitten yöpuulle. Sängyssä vielä katselin Rahdon läpipeluuta, jotta aamulla homma sujuisi.

Tiluksia ja muita resursseja tarjolla the Castles of Burgundy Card Gamessa.

Lankalauantai

Aamukahvin lomassa saimme kuin saimmekin Burgundyn linnat pelattua. Korttipeli näyttää pöydälle asetettuna ensin varsin intimidoivalta. Erilaisia pakkoja, monikäyttökortteja, outoja asetelmia… Parin kierroksen jälkeen homma aukesi kyllä helposti. Yleensä häviän tällaiset pisteoptimointieurot Annikalle, mutta tällä kertaa vedin pidemmän korren. Silti jäi vähän sellainen olo, että todennäköisesti pitäisin enemmän siitä originaalista, laudallisesta noppaversiosta. Korttipelin setuppi on ensinnäkin hanurista ja pienistä korteista huolimatta peli vie runsaasti pöytätilaa. Toisekseen noppia on kiva heitellä, eivätkä kortteihin painetut nopankuvat korvaa niitä minulle missään nimessä.

Poikien herättyä tuli taas vaatimus saada lisää Chinatownia. Sitä pelattiin jälleen kaksi peliä putkeen ja edelleen viihdyttiin kaikki ihan älyttömästi.

Chinatown lähdössä taas liikkeelle. Setuppi sujui jo rutiinilla.

Pukin tuoma Shinobi Clans tuli illalla pöytään, kun Annikan kanssa päätimme taas kaivaa jonkun pelaamattoman hyllyruusun esiin. Shinobi Clans näytti heti vähän sellaiselta väliinputoajapeliltä. Ninjaklaanimme ottaa vastaan suojelu- ja salamurhatehtäviä. Kohteita on yksi enemmän kuin pelaajia, ja itse voi valita yrittääkö suojella vai murhuroida näitä tyyppejä. Molemmista saa onnistuessaan rahaa, suojelu on helpompaa, mutta salamurhaus kannattavampaa. Japanilaisteemahan meille maistuu, mutta peli on saanut varsin keskinkertaisen arvosanan BGG:ssä. Pelimekaniikka yhdistelee kortindraftausta, päättelyä ja salaisia tavoitteita aika jännällä tavalla. Emme saaneet vaadittua kolmatta pelaajaa itse dräftättyä poikasakista, joten tyydyimme vain testailemaan, että miten tämä oikein toimii. No, on siinä jujuakin mukana, mutta välillä voi käydä niin että salaiset tavoitteet ovat pelaajilla keskenään lähes samat, jolloin vartin kestoisella kierroksella ei ole minkäänlaista jännitystä. Pitää kokeilla tätä 4-5 pelaajalla, ehkä se toimii paremmin.

Pääsiäissunnuntai

Sunnuntai aloiteltiin taas Jaipurin parissa. Nyt pääsin jo vähän haastamaan pisteissäkin Annikaa. Pojat tahtoivat taas Chinatownia, joten se pääsi jo viidennen kerran pöytään loman aikana. Tätä kun näkisi muidenkin pelien kohdalla.

Annika sai CV:ssä tavoitekortikseen kaikkien
viidenlaisen korttityypin pöytäämisen.

Aleksiksen saimme vielä puoliväkisin houkuteltua kokeilemaan Roll for the Galaxya. Ei se ole lopulta vaikea peli, mutta pirskatin vaikea opettaa. Perushomma meillä on kyllä itsellämme jo hallussa, mutta edelleen tulee unohdeltua omien planeettojen tai teknologioiden erikoisjuttuja ihan säännönmukaisesti. Aleksis pelasi hyvin ollen pisteissä toinen ihan laatanrakentelutaktiikalla, jota sai tuettua aika hyvällä rahantuotannolla. Jälkikäteen poika kuitenkin tunnusti, ettei ollut tajunnut juuri mitään. Oh, well…

Annikan toivomuksesta pelasimme vielä erän kirpparilöytö CV:tä. Kaksi noppapeliä putkeen on meidän taloudessa harvinaista, sillä rouva ei todellakaan ole noppapelien ystävä. CV:ssä tulee kuitenkin ihan veikeitä elämäntarinoita, joten se on näitä poikkeustapauksia. Annika myös voittaa tämän pelin aina, sillä eläydyn aina liikaa peliin ja unohdan kerätä niitä avoimia ja salaisia tavoitekortteja.

Miten kävi sankariemme sairaanhoitajan ja merimiehen Iberian niemimaalla? Huonosti.

Maanantai, II pääsiäispäivä

Yksinpelin lautakappale.

Hyvä peliputki alkoi jo hieman himmaantua viimeisenä lomapäivänä. Agricolan perhepainos pääsi taas pöydälle ja tällä kertaa sain maanviljelytaktiikan toimimaan kohtalaisesti. Annika voitti silti.

10x10 -haastelistallani ollut Pandemic: Iberia pääsi pitkän tauon jälkeen pöytään. Otimme vähän vaikeustasoa ylimääräisen Epidemic-kortin ja potilasvirtasäännön muodoissa. Olimme aika ruosteessa taktiikan suhteen, minkä lisäksi tautikuutiot lähtivät tasaisesti leviämään ympäri niemimaata. Tämä osoittautui huonoksi jutuksi, sillä meidän tutkiessamme sinistä ja punaista tautia, saivat keltainen ja musta hiljalleen itsensä siihen pisteeseen, että epidemia-aalto paukkui pitkin itärannikkoa niin pahasti, että emme voineet lopulta mitään. No, tappio tuli sentään nopeasti emmekä jääneet kitumaan.

Agricola: Family Gamea koitin vielä illalla kokeeksi yksinpelinä. Se oli lähinnä akateemista kiinnostusta arvion kirjoitusta silmällä pitäen. Tuo parjaamani ohjekirja ei nimittäin mainitse soolopelimuotoa sanallakaan, mutta laatikon kyljessä lukee “1-4 pelaajaa”. Samoin se yksi pelilautaan pelaajamäärästä riippuen valittava palanen on merkattu ykkösellä. Mitään tavoitteita tai muutoksia peliin ei siis ole. Oli kyllä harvinaisen tylsä yksinpeli, kun toimintoruuduista ei ollut mitään kilpailua. Mutta voitin, lol!