Kaitsun Top-lautapelit 2018

by Kai Saarto 28 syyskuuta 2 kommenttia lautapeli listaus

Olen tehnyt muutamana vuonna näin syksyisin Kaikkien aikojen parhaiden pelien top-listani. Viime vuonna tein Top-50 -listan, mutta  tänä vuonna halusin tehdä jotain vähän erilaista. Luvassa on useampi lyhyt Top-5 lista eri pelityypeistä sekä lopuksi kaikkein parhaimpien kärkikymppi.

Top-5 lautapelin appiversiot

1. Lords of Waterdeep + Scoundrels of Skullport

Yksinkertaisten työläistenasettelupelien kärkinimiin pitkään lukeutunut Lords of Waterdeep veti meikäläisen puoleensa ensin D&D-teemansa vuoksi. Peruspeli ei ihan noussut vielä massan yläpuolelle, mutta Scoundrels of Skullport -lisäosa toi pelille tarpeeksi lihaa luiden ympärille. Nautin erityisesti hieman onnenkoetusta peliin tuovasta korruptio-mekaniikasta.

Fyysistä lautapeliä saan rikollisen harvoin pöytään, joten olen hankkinut digiversion sekä iPadille että Windowsille. Pädiversiokin onnistuu tiivistämään suuren laudan 10-tuuman ruudulla hyvin pelattavaksi.  Peliin on lisätty hyvällä maulla vähän animaatiota, kuten satamakaupungin kartan yllä välillä lentävät ja kirkuvat lokit. Digiversio on tehty hyvin ammattimaisesti ja sitä on vuosien varrella myös päivitetty. Jokin saa minut aina palaamaan tämän pariin, joten se on pakko nostaa listan ykköseksi.

2. Star Realms

Star Realmsissa pääsin jo lähes 200 pelikertaan, mutta sitten höyry alkoi loppumaan. Viime aikoina olen pelannut jopa enemmän fyysistä versiota. Se on edelleen mainio pakanrakennuspeli kahdelle pelaajalle. Digiversiossa ollut “kampanja” on jakanut mielipiteitä, mutta itselleni se antoi mielekästä lisähaastetta.

3. Jaipur 

Jaipurin appi olisi jäänyt kylmästi hankkimatta, mutta sitten Noppapotin Miira esitteli siihen tullutta uutta Vincent Dutraitin kuvitusta. Vanha oli sekin ihan nätti, mutta tämä uusi kuvitus on upeaa. Pelissä on myös hauska kampanja ihan uusin pelivariaatioin. Pelasin tätä loppukeväästä ihan törkeitä määriä ja lopulta sain kaikki pelin sisäiset saavutukset tehtyä. Samalla opin, että Jaipurissa on enemmän taktiikkaa kuin mitä olisin koskaan fyysisen pelin kokeilun jälkeen uskonut.

4. Ganz schön Clever

Spiel des Jahres -skaboissakin vaikuttavaa jälkeä tehnyt kupongintäyttöpeli toimii niin älyttömän hyvin appina, että en ole noppaversioon hetkeen koskenut. Omia enkkoja (tällä hetkellä 278p) tässä kombojen etsintäpelissä on hauska metsästää.

5. Ticket to Ride

Menolipun appi taitaa löytyä taloudestamme jopa kolmelta eri laitteelta. Se on hyvin tehty versiointi suositusta perhepelistä ja aika lailla kokonaan korvannut meillä fyysisen pelin. Ei aiheuta mitään varsinaista pelihimoa, mutta jotain monista kartoista tulee aina silloin tällöin väännettyä kun on noin vartti luppoaikaa.

Melkein listalla: 7 Wonders ja Splendor. Molempia on pelattu kymmeniä kertoja ja molemmat ovat hyvin sujuvia digiadaptaatioita.

Lords of Waterdeepin Steam-versio näyttää PC:llä tältä.

Top-5 Kupongintäyttöpelit

1. Welcome to…

Listan ykkössijan vie miltei näytöstyyliin tämä supernätti uutuus. Welcome to...  on selvästi teemallisin kupongintäyttöpeli tähän asti kokeilemistani. Pelikerhossa saan viikosta toiseen opettaa tätä ja koskaan ei selviä yhdellä pelikerralla. Eikä haittaa tippaakaan, omaa kaupunkiaan on kiva suunnitella. Tähänastiset huippupisteet ovat 116.

2. Ganz Schön Clever

Appi-listallakin heilunut GSC toimii pöydällä hyvin moninpelinä. Jos Welcomelle tarvitaan vaihtelua, niin tämä täysin teematon kuponkipeli on paras vaihtoehto. GSC:n koukkuna ovat mielenkiintoiset kombot: “kun saan tuon rivin valmiiksi, saan laittaa sinisen rastin tuonne, josta valmistuu taas rivi ja se mahdollistaa, että…”

3. Qwinto

Qwinton hienous alkoi valjeta vasta pari vuotta ensipelin jälkeen. Se on nopsa ja näppärä, sekä vaimon suosikki tässä Genressä. Pelaan mielelläni tätä jos aika on kortilla.

4. Can’t Stop Express

Edesmenneen Sid Jacksonin suunnittelema Solitaire Dice sai taannoin Kickstarter-päivityksen, jossa se nimettiin Jacksonin tunnetuimpiin kuuluvan Can’t Stopin mukaan. On näissä aavistus samaa mekaniikkaa sentään. Pelasin tätä lukuisia kertoja yksikseni Kevolla vaimon tehdessä työjuttuja. Moninpelinä en välttämättä ottaisi Can't Stop Expressiä edes esiin, mutta yksinpelinä tämä on ihan koukuttava, tarvitset vain viisi noppaa ja ruutupaperia.

5. VivaJava: The Coffee Game: The Dice Game

Pelihyllystämme ei taida löytyä onneksi toista samanlaista nimihirviötä kuin tämä. Kahviteemainen kupongintäyttöpeli on hyvän näköinen ja sen nopat ovat oikein miellyttävät. Lasinaslusmainen kuponkikin istuu hyvin teemaan. En tiedä johtuuko versiomme saksankielisyydestä, että tämä pääsee vähän harvoin pöytään. Pelinä siinä on monesta muusta kupongintäyttöpelistä puuttuvaa tuotantokoneiston rakentamista.

Welcome to... on huippuluokan kupongintäyttöpeli.

Top-5 Fillerit

1. Port Royal

Alexander Pfisterin suunnittelema korttipeli on vuosia ollut suosikkejamme. Port Royalin onnenkoetusmekanismi hipoo täydellisyyttä. Korttien sekottelussa meinaa tosin mennä hermot, joten olemme siirtyneet käyttämään tässä erillisiä kolikoita korttien kääntöpuolen sijasta. Peli on suomenkielisenä helposti löydettävissä ja ollut vakiolahjojamme jo pitkään.

2. Smile

Vuoden 2018 selvästi kovin filleriuutuus on Smile. Se kasvattaa No Thanksin ideasta pelaajiakin kiinnostavan fillerin lisäämällä vähän peliä mukaan. Smilen upea ulkonäkö ei haittaa tippaakaan.

3. CuBirds

Uusin nousukas fillerikassissa on tämä vähän kahjo palikkapulupeli. CuBirds on helppo opettaa, se näyttää hauskalta ja tuurilla on sopivasti merkitystä.

4. Honshū

Parin vuoden takainen suosikki pitää edelleen pintansa listalla. Kortteja limittäin asettelemalla nyt on vaan hauska rakentaa minikaupunkeja. Pian ilmestyvä Hokkaido saattaa tipauttaa Honshūn ensi vuonna listalta.

5. Diamant

Meillä on oltu Diamantin suhteen vähän myöhäisherännäisiä, mutta tämä on oikein pätevä onnenkoetuspeli, joka saa erikoismaininnan siitä että vetää jopa 8 pelaajaa. Tätä on peluutettu erilaisissa isoissa mummo- ja lapsiryhmissä menestyksellä.

Melkein listalla: Sushi Go ja Bohnanza. Sushi Go on sellainen perusfilleri, joka pääsee säännöllisesti pöytään mutta ei säväytä ihan satasella. Se on hyvä väliaskel 7 Wondersiin mennessä, joten se kuuluu kokoelmaan pysyvästi.  Bohnanza on potentiaalinen haastaja fillerilistalle ensi vuonna, sen verran lujaa tämä Uuve Ruusunperän klassikko on iskenyt parin pelikerran jälkeen.

Onneksi Port Royalin kortit suojamuovitettiin aikoinaan, muuten ne olisivat aivan hiirenkorvilla.

Top-5 pelit alle kouluikäisen kanssa

1. Love Letter

Kuopus oppi tämän Seiji Kanain fillerin jo kaksivuotiaana (no oli se miltei kolme, mutta kaksi kuulostaa iskästä paremmalta). Nyt poika on kuusi ja voittaa tässä minut selvästi useammin kuin häviää. Pelikertoja on kertynyt viitisenkymmentä ja vanhempi saksankielinen painoksemme on jo täysin hiirenkorvilla. Muuten en enää jaksa juuri tähän koskea, mutta pojan kanssa pelaan edelleen koska tahansa.

2. Lohikäärmeiden aarre

Tohtori Knizia sai taiottua muistipelistä jotain sellaista, että se on aikuisestakin hauskaa. Poika alkaa olla kasvanut tästä yli, mutta koska Lohikäärmeiden aarre oli ensimmäinen oikea peli jonka poika  hahmotti, tämä saa kunniapaikan kokoelmassa.

3. Kingdomino

Lapsikin ymmärtää Kingdominon  dominolaattojen asettelun juonen hetkessä. Tätä on ilo pelata lasten kanssa ja siksi Kingdominolla on pysyvä paikka kokoelmassa, kun taas enemmän gamereille suunnattu Queendomino sai nopeasti häädön.

4. Kaappaa Kenguru

Knizian kahjo kengurupeli on luultavasti useimmista täysin aivoton tekele muille kuin ihan pikkulapsille. Meillä se on kehittynyt jo legendaariseksi insidervitsiksi, jossa mekaniikka on sivuosassa.

5. Pyramid

Litsan pelikerhon kaikkien aikojen eniten pelikertoja saanut peli on Pyramid (nyk. uudelleen teemoitettu nimellä Pyramid of Pengqueen). Aarrerosvot yrittävät viedä muumion aarteen kaksipuolisella laudalla, jossa magneeteilla kiinni pysyvät “arkeologit” koittavat vältellä sokkona toisella puolella liikkuvaa muumion pelaajaa.

Pyramid on lapsista tosi jännän näköinen peli. On se aikuisestakin kyllä aika jännä.

Top-5 Abstraktit strategiapelit

1. Sagrada

Monet sanovat, että Azul on Sagradaa parempi, mutta en ole samaa mieltä. Värikkäiden noppien asettelun passle on mulle just sopivan vaikea pähkinä purtavaksi.  Sagradassa on pelikerrasta toiseen kivasti vaihtelua ja nyt siihen olisi se lisärikin jo saatavilla.

2. Photosynthesis

Puiden kasvattaminen, valon ja varjon leikki. Siinä on tämän hienon kolmiulotteisen pelin ydinasiat. Kahdella pelaajalla fotosynteesi on aika rentoa kisaamista, mutta täydellä neljällä tiukkaa ja raskasta vääntöä.

3. Azul

No, ei Azulista oikein voi olla pitämättä. Se nyt vaan toimii ja ne laatat on kivat. Tätä ei löydy omasta hyllystä, mutta tuo pian ilmestyvä Azul: Stained Glass of Sintra voi olla pakko-ostos. Tosin vähän törkeästi se Sagradan teeman pöllii, mutta voiko bleimata? Värjätty lasi on cool.

4.Hive

Hive olisi ehkä vuosi sitten napannut tämän listan ykköspaikan, mutta ei sen lento nyt ole kantanut ihan loputtoman pitkään ja uusia on mennyt ohi. Hive on kuitenkin ovela peli, jonka strategioiden hiljalleen tapahtunut avautuminen on tuntunut kivalta pääkopassa.

5. Dragon Castle

Tähän slottiin olisi voinut päästä Knizian Samuraikin, mutta se myytiin pois ja kokoelmassa on nyt tämä mahjong-nappuloista koostuva terapeuttinen linnanrakentelupeli. Tämä miellyttää sormituntumaltaan ja kuvitukseltaan tarpeeksi noustakseen viidennelle sijalle.

Hivessä ei ole pelilautaa, vaan toisiinsa yhteyksissä olevia liikkumakykyisiä ötökkänappuloita.

Top-5 partypelit

1. Codenames

Codenames on vahva ehdokas esiin otettavaksi partypeliksi ihan missä inkarnaatiossaan tahansa. Joukkueina pelattaessa ei tule yläraja pelaajamäärässä vastaan kovin nopeasti ja pelin opettaa nopeasti. Koodisanojen arvailu on mielekästä ja se omaa vuoroaankin odottava joukkue saa pohdittavaa. Ei tule kovin tylsiä hetkiä, vaikka mikään hupailuhassuttelu tämä ei olekaan.  Aluksi Codenames ei innostanut lainkaan, mutta olemme lämmenneet sille parina viime vuotena koko ajan enemmän. Nyt se näköjään nousi listan kärkeen.

2. Huhupuheita

Mikään peli ei ole ikinä aiheuttanut niin paljon naurua kuin Huhupuheita, (engl. Telestrations). Rikkinäisen puhelimen piirtelyversio on varsinkin hyvässä porukassa ihan ensiluokkaista viihdettä.

3. Bang! The Dice Game. 

Piiloidentiteettiä ja yatzy-noppailua yhdistävä noppa-Bang! onnistuu tosi hyvin monessa asiassa. Isolla joukolla pelit voivat vähän venyä, mutta ei sinne Bang!-korttipelin pituutta lähellekään. Pöydässä tapahtuva silkka kusettaminen ja toisten kimppuun yllyttäminen aiheuttaa välillä hervottoman hauskoja tilanteita. Tosikoiden kanssa ei ehkä kannata lähteä tätä koittamaan.

4. Exploding Kittens

Peli josta ei minkään järjen mukaan saisi nauttia niin paljon kuin nauttii. Kuka saa kiemurreltua pisimpään ennen kuin saa pakasta käteensä sen räjähtävän kissanpennun? Huonoa huumoria, sikasimppeli mekaniikka. Jotenkin tämä on vaan ollut ihan helkkarin hauska viritys pieninä annoksina.

5. Spyfall

Sosiaalisen deduktion piiriin kuuluvista seurapeleistä Resistance: Avalonkin olisi voinut tämän viiden paikan viedä. Se meillä on jopa kokoelmassa. Spyfall on jo jatkanut matkaa ludoteekistamme, mutta se on niin puhtaan simppeli genrensä edustaja, että siitä ei oikein voi olla pitämättä.

Bang! The Dice Game on ilmestynyt juuri myös suomeksi.

Top-5 Deckbuilderit

1. Trains + Trains: Rising Sun

Dominion-klooni pelilaudalla ja junateemalla vetää puhtaiden pakanrakennuspelien ykkössijan. Ei mitenkään varmoin ottein kuitenkaan, nyt on vielä hakusessa sellainen lajinsa edustaja joka oikeasti koukuttaisi samaan tapaan kuin Dominion aluksi teki. Trains on kuitenkin teemaltaan ja mekaniikaltaan tyylipuhdas suoritus ja saa toimia listalla sijaishallitsijana tämän vuoden.

2. Shards of Infinity

Sujuvuus on Shards of Infinityn keskeinen ominaisuus. Peli on monella tapaa kuin hiilikopio Star Realmsista, mutta parantelee pikkuisen paria osa-aluetta. Varsinkin  elämäpisteiden hallinta rullalla korttien sijaan on ykköstärkeä improovementti. Korttien kuvituksessakin on vähän enemmän henkeä ja Mastery-mekaniikka on mielenkiintoinen. Tästä on jäänyt sellainen nakutus takaraivoon, joka sanoo: “Pim, olet hypnotisoitu. Pelaa minua lisää”.

3. DC Comics Deck-Building Game

En odottanut tältä kummoisiakaan, mutta DC-pakanrakentelu vetää Dompan ja Star Realmsin latuja ristiin. Peruspelissä teema ja mekaniikka sopivat yhteen vähän kuin toisessa jalassa olisi korkkari ja toisessa sandaali, mutta muuten tämä on sellainen junan vessa -tason varmatoiminen tekele. DC on sellainen pakanrakentelupelien hese-ateria. Helppo syödä ja pitää nälän loitolla pari tuntia. Peruspelissä sankarit vetävät rosmoja pataan kilpaa keskenään ja myöhemmissä lisureissa saadaan jo villainit ihan pelattaviksi hahmoiksikin. En edes fanita supersankareita, mutta vähän järjenvastaisesti tämä nyt vaan on aika kiva peli.

4. Star Realms

Pientä taisteluväsymystä nähtävissä tämän vanhan sotaratsun suhteen. Stara on silti sellainen “koska vaan” -peli, jonka saa nopsaan pöytään eikä se roiku nurkissa riesaksi asti vaan on ohi melko nopeasti. Matsi on yleensä myös aika jännittävä.

5. Dominion

Vanhoilla ansiollaan Domppa sitkeästi pysyy vaan kokoelmassa ja listalla. Suomenkielisyys on ainoa syy miksi Domppa on jotenkin edes enää spesiaali verrattuna myöhempiin klooneihinsa ja johdannaisiinsa. Setuppi vie ihan liian kauan, muuten tämä kyllä toimii pelinä edelleen kivasti.

DC Comics Deck-Building Game on kovin sujuva peli, josta meillä pidetään paljon enemmän kuin se teemansa tai mekaniikkojen puolesta oikeastaan ansaitsisi.

Top-5 perhe- /porttipelit

1. Century: Eastern Wonders

Idän ihmeet tekee kaiken vähän paremmin kuin Century: Spice Road ja siihen yhdistettynä se vasta mainio peli onkin. Kuution veivaaminen toiseksi on kivaa kun peli näyttää hyvältä ja on sulava.

2. Chinatown

Chinatown toteuttaa vapaata kaupantekoa lautapelissä sujuvammin kun missään muussa pelaamassani pelissä. Peli on lisäksi saatavilla (teoriassa ainakin) myös suomenkielisinä ja siinä hieno pelilauta ja hyvät komponentit. Tontteja ja niille rakennettavia teekauppoja ja nuudeliravintoloita voi ostaa ja myydä muille pelaajille niin vapaasti että pelin seuraaminen ulkopuolisenakin on TV-tason viihdettä.

3. 7 Wonders

Porttipelinä, eli vähän jo pelanneille sellaiseksi tien aluksi harrastukseen toimii pomminvarmasti 7 Wonders. Peruspeli vetää jo 7 pelaajaa, ja kun toiminnot tehdään käytännössä koko ajan yhtä aikaa, on tämä tosi nopeasti pelattu isollakin sakilla. Jos ne alkujärjestelyt pelaajamäärän mukaan ei veisi niin paljon aikaa, tämä olisi varmasti edelleen kuukausittain pöydässä.

4. Colt Express

Liikeohjelmointia 3D-junassa. Nam. Colt Express on näyttävä ja lasten mieleen oleva peli, jota aikuiset voivat pelata keskenäänkin hyvillä mielin. Tämä oli meillä muutamia vuosia sitten todella suosittu peli, johon oikeastaan palattiin loppuun. Satunnaisesti pelattuna maistuu edelleen ja tätä on helppo suositella.

5. Splendor

Jalokivipeli rouhein komponentein on helposti lähestyttävä tapaus. Century:Eastern Wondersin tavoin Splendor on sulava kuin pehmis helteellä. Pisteiden keräämisen kisa ja tuotantomoottorin rakentaminen on hyvää reeniä tuhdimpia pelejä varten.

Century: Eastern Wonders on miellyttävän sulavalinjainen peli, joka tuntuu kuitenkin suurelta.

Loppuun vielä ne kaikista parhaat pelit, jätin listan koon kymmeneen, jotta säästytään runsailta päällekkäisyyksiltä ylläoleviin topvitosiin.

Top-10 Kaikkien aikojen parhaat

1. The Voyages of Marco Polo

Yllärinousija listaykköseksi. The Voyages of Marco Polo sai viime vuonna kunniamaininnan, mutta ei ehtinyt TOP-50 listalle, vuonna 2016 sen sijoitus oli 26.  Nyt se tuli yllättäen ohi kaksi vuotta kärjessä olleen Viticulturen paikalle. Pelissä täytyy ihailla sitä, kuinka hyvin se on balanssissa vaikka pelaajien erikoisvoimat ovat toinen toistaan enemmän rikkinäisen tuntuisia. Tulos on peruspelille, uutta minilisäriä ei olla edes ehditty vielä muoveista aukaisemaan ja se kunnon lisäri on sekin hankkimatta. Pelissä on vielä paljon löydettävää ja hädin tuskin maltan odottaa seuraavaa pelikertaa.

2. Viticulture Essential Edition + Tuscany Essential Edition

Vanha ykköspeli Viticulture pitää vieläkin pintansa. Tähän meillä hankittiin hiljakkoin pikkulisäri Visitors from Rhine Valley, joka korvaa vanhat vierailija-kortit enemmän tuotantoon keskittyvillä. Ei se peli kuitenkaan juuri siitä tuntunut muuttuneen, joten aavistuksen pettynyt fiilis jäi edellisestä pelikerrasta päälle – se saattoi aiheuttaa pelin notkahtamisen kärjestä. Pelikertoja on jo kertynyt noin kolmisenkymmentä, joten takamuksessa herää pelko: onko tästä jo saatu parhaat hetket irti?

3. Lords of Waterdeep + Scoundrels of Skullport

Sitkeästi D&D-aiheinen työläistenasettelupeli Lords of Waterdeep vaan roikkuu täälläkin. Appilistalla se sai ykköspaikan ja kova olisi kutkutus saada se taas pöytään livenäkin.

4. Raiders of the North Sea + Hall of Heroes

Raiders of the North Sea havitteli jo keväällä kärkipaikkaa, mutta on vähän hidastanut nousuvauhtiaan. Tämä on mukavan ovela työläistenasettelupeli, joka etenee hyvää vauhtia ja näyttää reteeltä. Tähän tarvitsemme vielä sen toisenkin lisärin, jotta pääsee haastamaan uudestaan nuo ihan kirkkaimman kärjen pelit.

5. Lord of the Rings LCG

Mikko Saaren Turnamentti nosti tämänkin ylemmäs kuin kuvittelin sen kantavan tässä skabassa. LotR on ensimmäinen kunnon LCG-kokemukseni ja edelleen pyöritellään niitä wanhoja ensimmäiseiä korttisettejä vuodelta 2011, eli peli todennäköisesti tästä vielä paranee selvästi jos jaksaa ja ehtii vaan pelata. Pelin parhaita puolia on se pakanrakennus, eli kun ensin saa peliltä turpiinsa ja sitten alkaa juonimaan skenaarion päänmenoksi korttikokoelman äärellä. Veljenpoikani Aki on hankkinut tähän sen verran kaikenlaista herkkua pelimatoista lähtien, että tätä on oikein ilo pelata vaikka haastetta riittääkin miltei liiaksi saakka.

6. Sherlock Holmes Consultive Detective

SHCD on saanut jo kolmannen keissilaatikkonsa. Olen toisen (Jack the Ripper & West End Adventures) loppumetreillä ja kyllä se uusinkin täytyy saada. Tämä on ihan parhaita yksinpelejä ja mainio myös hitaasti kaksistaan edetessä. Yksi viehätys tässä on Lord of the Rings LCG:n tapaan  hurja vaikeustaso. Jutun selvittäminen on usein varsin haastava ja monen tunnin projekti, jossa muistiinpanoja syntyy sivukaupalla.

7. Roll Player + Monsters & Minions

Roll Playerin epäilin jo yhdessä vaiheessa kesää nousevan kärkikolmikkoon, mutta edes lisärillä sen höyry ei ihan sinne riittänyt. Pelissä on paljon hyvää sagradamaista nopanasettelua ja roolipelihahmon rakentaminen varusteiden hankintaa myöten on hauskaa. Monsters & Minions -lisäosa tuo peliin paljon uutta taistelujen myötä. Miksikö peli ei noussut ihan kärkeen? Tavaraa on pöydällä vähän liikaa, ja pelin esiin ottaminen ja valmiiksi laittaminen on inasen liian työlään tuntuista, jotta tätä viitsisi pelata niin usein kuin haluaisi.

8. Power Grid

Friedeman Friesen moderni klassikko viehättää edelleen vaikka edellisestä pelikerrasta kuukausitolkulla aikaa. Omien sähköverkkojen ja voimaloiden pykääminen vaan tuntuu aina kovin palkitsevalta. Meillä on myös aika vähän huutokauppapelejä kokoelmassa, joten tämä tarjoaa sikälikin vaihtelua. Ikänsä vuoksi Power Grid jää ihan suotta uusien pelien jalkoihin silloin kun meillä pohditaan hyvää raskaampaa moninpeliä.

9. Concordia + Salsa

Viime vuoden kakkonen on tipahtanut useamman pykälän, lähinnä vähäisen pelailun takia. Salsa-lisäri toi peliin kivasti uutta ja nyt olisi taas uusi karttapaketti hyllyssä odottamassa. Concordia ei ole ihan niin "yksinkertainen, mutta syvä" kuin toivoin, vaikka se kovin sujuvasti eteneekin. Century: Eastern Wonders raaputtaa vähän samaa paikkaa vielä sujuvammin ja nopeammin. Concordia ansaitsee kuitenkin vielä mahdollisuuden näyttää kyntensä. Peli on hyvä, mutta onko siitä klassikoksi?

10. Crisis

Talouskriisiin joutuneen Axian pelastamista ja samalla itse tästä ahdingosta hyötymistä yhdistelevä tummasävyinen työläistenasettelupeli roikkuu sitkeästi kärkikympissä. Crisiseksessa on herkullista painetta alkukierroksilla ja toisaalta lopussa taas veristä kilpailua toisten kanssa. Tämä ansaitsisi paljon enemmän arvostusta, kuin mitä se on huonon saatavuutensa takia nauttinut.

Voyages of Marco Polo on hieno noppienasettelupeli vaihtelevilla pelaajakyvyillä.

Muita tämän vuoden Top-listoja

• Annikan kaikkien aikojen top-50 (2018): sijat 1. – 20.
• Annikan kaikkien aikojen top-50 (2018): sijat 21. – 35.
• Annikan kaikkien aikojen top-50 (2018): sijat 36. – 50.
• Noppapotin Miiran Top-30 pelit 2018 
• Lautapelioppaan Mikko Saaren Top-100 2018