Eduardo Baraf ja Herbaceouksen tarina

by 02 syyskuuta 0 kommenttia

Kickstarteriin ilmestyi elokuun lopulla rahoitettavaksi korttipeli, joka lumoaa kauneudellaan. Biblioksesta tutun Steve Finnin ja Viticulture-kuvittaja Beth Sobelin nimet julkaisun kannessa herättävät mielenkiinnon. Haastattelimme Eduardo Barafia, joka on ruorimies ja visionääri Herbaceous-projektin takana.



Eduardo Baraf on pitkän linjan pelisuunnittelija ja pelien arvioija: 204. revikka ilmestyi toissapäivänä, ja omia pelejä on ennestään neljä. Baraf on tehnyt ammattilaisuraa videopelien suunnittelun saralla, missä syntyneitä verkostoja hän hyödyntää edelleen. Miehen pelifirmalla Pencil First Games ei ole työntekijöitä, vaan jokainen peli on ainutlaatuinen yhteistyöprojekti. Herbaceouksen kaksi muuta ydinhahmoa, pelin mekaniikan suunnitelleen Steve Finnin (Dr Finn’s Games) ja kuvittaja Beth Sobelin, Baraf on tullut tuntemaan lautapeliyhteisön kautta.

- Koko peli sai inspiraationsa korttitaiteesta! Beth Sobel oli kyllästynyt Bohnanzan papuihin ja päättänyt korvata ne yrteillä. Kysyin, kiinnostaisiko häntä kuvittaa alkuperäinen peli, jonka teemana olisivat yrtit. Hän vastasi kyllä, ja niin työ alkoi. Minulla oli ollut pitkään mielessä tehdä yhteistä projektia myös Steve Finnin kanssa, joten pyysin häntä vastaamaan suunnittelusta. Tiimi täydentyi myöhemmin Ben Shulmanilla ja Keith Matejkalla. Shulman on graafinen suunnittelija, ja Matejka loi säännöt yksinpeliin.

Eduardo luonnehtii Herbaceousta kevyeksi filleriksi tai ”in-between” –peliksi. Hänen toiveensa on, että se toimisi myös porttipelinä, joka olisi helppo ottaa esiin sukulaisten ja tuttavien kesken ja joka houkuttaisi uusia ihmisiä lauta- ja korttipelien maailmaan. Kickstarter-kampanjassa on käytetty jopa Eduardon äitiä, joka vakuuttaa videolla, että vanhatkin voivat tämän pelin oppia.

Beth Sobelin taide on kyllä nättiä. Kuva: Pencil First Games

Tillit isoon ruukkuun ja laventeli lasitölkkiin... vaiko sittenkin...?

Herbaceous on yhdistelmä settien keräilyä ja riskinottoa. Se koostuu 107 kortista ja neljästä erilaisesta korttityypistä: yrteistä, erikoisyrteistä, taimiastioista ja pullabonuksesta. Ideana on kasvattaa arvokkaampaa yrttikokoelmaa kuin mitä kanssakilpailijoilla on. Pelaajilla on käytettävissään neljä erilaista taimiastiaa, joista kukin sallii erilaisen toiminnon.  Isoon ruukkuun voi tuikata keskenään samanlaisia yrttejä; yrttejä on seitsemää erilaista. Puiseen kukkalaatikkoon mahtuu vain yksi taimi kutakin yrttiä. Pienissä ruukuissa yrtit ovat pareittain, esimerkiksi kaksi laventelia ja kaksi sahramia, tai vaikka jokaista seitsemää yrttiä yksi pari. Lasitölkin kolme yrttiä voivat olla mitä tahansa lajia, ja sinne kelpuutetaan myös erikoisyrtit. Jos onnistuu keräämään lasitölkkiinsä kolme erilaista erikoisyrttiä, ansaitsee pullakortin ja sen myötä bonuspisteitä.

Pelin kulku on simppeli ja koostuu kullakin vuorolla vapaavalinnaisesta ruukutuksesta ja pakollisesta istutuksesta. Ensin tapahtuvassa vapaavalintaisessa osiossa pelaaja (1) valitsee yhden taimiastioistaan, (2) kerää yrttisetin yksityistarhastaan tai yhteisestä taimitarhasta ja (3) työntää yrttisetin valitsemansa taimiastian alle. Tämän jälkeen seuraavassa pakollisessa osiossa hän ottaa pakan päällimmäisen kortin ja istuttaa sen joko omaan taimitarhaansa tai yhteiselle maalle, josta kaikki voivat noukkia yrttejä astioihinsa. Pelaaja nostaa vielä toisen kortin, joka on laitettava siihen tarhaan, joka edellisessä kohdassa jäi käyttämättä. Pakassa olevat kortit ovat alassuin, joten päätös yrtin istuttamispaikasta vaatii sekä pelisilmää että onnea. Myös taimiastian ottaminen tai ottamatta jättäminen kullakin kierroksella on pieni riskinotto: jos jää odottelemaan parempaa yrttisettiä seuraavaan vuoroon saakka, on halutut yrtit jo saatettu viedä nenän edestä. Pelin viimeinen vaihe alkaa, kun koko korttipino on nostettu. Pelaajat jatkavat vielä yrttien ruukuttamista niin kauan kuin se on mahdollista. Tämän jälkeen on pisteenlaskun aika. Pisteytys on taimiastiakohtaista, ja korkeimman kokonaispistemäärän saavuttanut pelaaja voittaa.

Edon youtube-kanavalla on yli 200 arvostelua ja mielenkiintoisia videoita mm. Kickstarter-kampanjoista.

Kickstarter-kokemusta jaossa

Barafin vahva mobiilipelitausta houkuttaa kysymään, mikä hänen mielestään on suurin ero lauta- ja mobiilipelien suunnittelun välillä. Vastauksena on WYSIWYG.

- What you see is what you get. Ja mekaniikan hiominen on todella nopeaa, kun kortteihin voi tehdä suoraan muutoksia kynällä. Videopelien suunnittelu edellyttää tiivistä yhteistyötä koodausinsinöörien kanssa, kun taas lautapeleissä painotalot ovat olennaisessa roolissa. Nautin molemmista.

Kun Herbaceous on saatu ulos, on jonossa jo liuta uusia suunnitelmia toteutusta odottamassa. Ne kulkevat toistaiseksi koodinimillä Fantastic Creatures, Ravens, Heroes ja Vineyard. Barafin omaa sydäntä lähellä ovat perheystävälliset pelit. Jälkikasvu, eli 8-vuotias Ethan ja 6-vuotias Evan, fanittavat tällä hetkellä eniten Potion Explosionia, Cardline: Animalsia ja Pokemoneja. Myös Eduardo on vaikuttunut Potion Explosionista, minkä lisäksi hän nauttii lähes kaikesta Bauzan, Cathalan ja Faiduttin tuotannosta.

Herbaceous on Barafin viides Kickstarter-kampanja. Kokemus on kerryttänyt tietoa, jota hän jakaa avoimesti youtube-kanavallaan Edo’s Game Reviews.

- Olen tehnyt aiheesta kokonaisen sarjan. Jos sen sisältö pitäisi tiivistää yhteen lauseeseen, tuo lause olisi ”Ole järjestelmällinen”.

Herbaceous on Kickstarterissa 13.9.2016 saakka, ja toimitusta luvataan toukokuulle 2017. Yksi kappale maksaa 19 dollaria, minkä lisäksi postitus Suomeen kustantaa 10 dollaria. Kickstarter-takaajat saavat pakettiinsa extrana kolme erilaista maustelisäkorttia, jotka nimensä mukaisesti tuovat peliin lisämaustetta.




Tärkeät linkit

Annika Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti