Proton testausta ja tukku uusia pelejä

by 21.42.00 3 kommenttia


Viikolla tuli joukko kavereita kylään ja testasimme kasan meille uusia pelejä. Samuli toi mukanaan jenkkiläisen Chara Gamesin seuraavan pelin prototyypin.


Viimeksi Samuli toi mukanaan Chara Gamesin ensimmäisen pelin, Commissionedin. Chara Games on käytännössä pelejä rakastava kristitty aviopari ja heidän peleissään on kaikissa kristitty teema. Commissioned osoittautui varsin onnistuneeksi peliksi, se oli kuin Pandemic päälaelleen käännettynä: pandemian leviämisen estämisen sijaan siinä on tarkoitus aposteleina levittää evankeliumia pelilaudan tapellessa vastaan. Odotukset olivat ennakkoon melko positiiviset, vaikka emme ehtineetkään tutustua ohjeisiin ennakkoon. Onneksi Samuli oli valmistautunut, ja Juha ehti vielä myös lukaista ohjeet ennen kuin aloitimme.

Mielenkiintoinen kokemus

Unauthorized-korttipeli käsittelee kristittyjen vainoja. Pelaajat on jaettu kirkon ja valtion kannattajiin sekä neutraaleihin. Prototyypin testauksessa meillä oli pelivälineinä pari tavallista korttipakkaa sekä printatut roolikortit. Korteissa merkitystä oli vain värillä: mustat olivat kirkkokortteja, punaiset valtiokortteja. Pistearvoilla ei ollut mitään vaikutusta. Pöydälle pelatut kortit määrittelevät, kumpi osapuoli on kannatuksessa voitolla, mutta pelaajan kädessä olevien korttien enemmistö määrittelee kumpaa osapuolta tämä kannattaa. Teoriassa aika mielenkiintoista, toi mieleen Arboretumin, jossa käsikorteilla oli myös pelin lopussa yhtä ratkaiseva merkitys kuin pöytään pelatuilla.

Pappi (Juha)  pyrki erikoiskyvyllään pitämään kirkon johdossa ja poliisi (Samuli) vastaavasti valtion. Meidän neljän muun neutraalien pelaajien tarkoituksena oli päästä pelin loppuessa voitokkaan osapuolen kannattajaksi. Peli ei kestänyt kuin neljä kierrosta ja oli ohi reilussa vartissa. Kovin hyvää palautetta se ei testiryhmältämme saanut tämän yhden pelikerran perusteella.

Suurin ongelma oli se, ettei pelin kulkuun pystynyt juurikaan vaikuttamaan. Päätöksentekoa ja pelaajakohtaisia toimia tuli neljässä kierroksessa olemattoman vähän. Tuntui siltä, että peli oli papin ja poliisin välinen kaksintaistelu, jossa neutraalit pelaajat joutuivat vain tasapainottelemaan ilman mitään innostavaa motiivia, puolen valitseminen kun oli selvästi huono idea.

Käsikorttejaankaan ei päässyt pelaamaan vuorollaan vapaasti, vaan toimet rajoittuivat oman roolikortin ominaisuuden toistuvaan käyttöön. Tuntui vähän samalta kuin pelaisi Bang! The Dice Gamessa luopiota, mutta saisi heittää vain yhtä noppaa viiden sijaan.  Not so fun. Pelin vioista puhumiseen saatiinkin kulumaan selvästi enemmän aikaa kuin mitä sen pelaaminen kesti. Jotain etäisesti kiinnostavia elementtejä oli nähtävissä, mutta pelin pitää parantaa juoksuaan todella paljon, ennen kuin se tarjoaa riittävästi mielekästä tekemistä.

Proton testaus sinänsä oli ihan antoisaa. Pelaamista miettii ihan eri tavalla ja jälkipuintimme herätti mielenkiintoisia keskusteluja. Julkaistujen pelien pelaamisen aloittaminen venähtikin jonkin verran, koska kaikilla riitti sanottavaa.

Sampo tutkii Kaksinaaman kuvaa Love Letter: Batmanissa.

Rakkaudella, Batman

Kuopuksen kummi, Aki, toi mukanaan Love Letter: Batmanin. Se on vuoden 2015 pelisatoa ja mekaniikaltaan lähes identtinen emopeli Love Letterin kanssa. Hakkasimme viime joulun alla tuota alkuperäistä versiota lähes rystyset verille, ja kyllästyminen oli lopulta niin totaalista, että peli on siitä lähtien saanut rauhassa katsella hyllystään. Sillä aikaa kun muut valmistelivat Unauthorizedia pelikuntoon, Annika, Aki, Olavi ja Sampo kokeilivat tätä mikrokorttipeliä kakkospöydässä.

On hassua, miten piristävää oli siirtyä prinsessan liehittelystä Batman-maailmaan. Hahmojen valinta on tehty hyvin: Batman yrittää ykkös-arvon korttina paljastaa muita pelureita, ja ylimmän korttiarvon prinsessa on korvattu Jokerilla. Kortit ovat pienemmät kuin normi Love Letterissä, ja pistetokenit ovat sydämen sijaan lepakoita. Sääntöihin on tuotu pieni lisä: oikein arvatessaan Batman saa samanlaisen palkintotokenin kuin kierroksen voittaja. Tämä toimii teeman puolesta aika hienosti, Batmanhan on "World's Greatest Detective". Meidän pelissä esikoinen pääsi heti hyötymään tästä, kun arvasi Batman-kortilla oikein peräti kaksi kertaa. Hän vei myös ensimmäisen kierroksen voiton, ja kokonaispelin voitto oli sillä alustettu.

Fuggi fuggi! (Fearsome Floors). Frankenstain, pari verilätäkköä ja muuta kivaa.

Suuri pako ja räiskintää

Fuggi fuggi! päätyi pääpöydälle Unauthorizedin jälkeen. Siinä missä ensimmäinen ja vähän toinenkin pelikerta kahdella pelaajalla olivat synnyttäneet hekumaa ja hehkua, nyt peli tuntui jo vähän tylsältä ja loppuun kalutulta.

Kolmen pelikerran kokemuksen perusteella peli on usealla pelaajalla myös vähän lyhempi, koska mitä enemmän nappuloita laudalla, sen pienempi on niiden suhteellinen riski joutua hirviön syömiksi. Sillä välin kun hirviö jahtasi jengiä A (pääosa joukosta ja surkeimmassa jamassa Annikan nappulat), ryntäsi jengi B (Juhan ja Samulin muutama nappula) jo kovaa vauhtia kohti ulospääsyä. Kuten sanottu, pelin perusversio on nyt aika lailla nähty, mutta vielä on kokeiltava monimutkaisempia sääntöjä. Niihin sisältyy läpinäkyviä kristallikiviä, teleportteja ja hienosäätöä monsterin liikkumiseen.

Colt Express, yksi suurimmista menestyksistä peli-illoissamme, sai jälleen peliaikaa Samulin toivomuksesta. Viidellä pelaajalla tuli mukavasti räiskettä; hahmoista vain Ghost uupui. Tunneleita oli ohjelmointikorteissa vähänlaisesti, joten kaiken kaikkiaan sokkoleikkejä oli tämänkertaisessa junamatkassa poikkeuksellisen vähän. Django (Kaitsu) ja Tuco (Aki) keskittyivät pitkälti toistensa rökittämiseen, Cheyenne (Juha) vipelsi yksinäisenä kojoottina junaa edestakaisin ja Belle (Annika) pysytteli visusti sisätiloissa. Doc (Samuli) vei voiton onnistuttuaan ei vain tyhjentämään koko revolverinsa vaan myös nappaamaan toisen rahasalkuista. Pitäisiköhän tähän jo pian hankkia lisäri, kun tulee niin tiuhaan pelatuksi?

Knizia jälleen samuraitunnelmissa

Aki toi mukanaan myös Reiner Knizian pikkuisen noppapelin, Age of Warin. Yatzy-mekaniikan variaatiota käyttävä pikkupeli paljastui varsin onnistuneeksi filleriksi. Pöydälle levitettiin feodaaliajan Japanin linnakkeita esittäviä kortteja. Linnakkeita valloitetaan heittämällä nopista oikeat symbolit. Toiset linnakkeet ovat selvästi vaikeampia valloitettavia kuin toiset.
Age of War on kepeä nopparalli.
Myös toisen pelaajan jo valtaamia linnakkeita voi koittaa napata itselleen, mutta se vaatii ylimääräisen daimio-symbolin heittämisen, mikä selvästi vaikeuttaa yritystä. Keräämällä kaikki tietyn klaanin linnakkeet saa ekstrapisteitä ja samalla turvattua nuo linnat toisten valtausyrityksiltä.

Mekaniikka oli varsin näppärä, ja peli sopi loppuillasta väsyneille pelureille oikein hyvin. Viidellä pelatessa joutui tosin vähän pyörittelemään peukaloitaan vuoroaan odotellessa, ja ensimmäinen noppien heitto myös määritteli aika pitkälle sen, minkä linnoituksen kimppuun kannatti käydä. Tästä saisi pienellä lisäkehittelyllä ihan kivan Risk-tyyppisen pelin, mutta tällaisenaankin se on mukavan kepeä filleri noppapeleistä pitäville. Hintakaan ei päätä huimaa.

Samulin jouduttua lähtemään pelattiin vielä erä Port Royalia, koska Aki ei ollut sitä päässyt koskaan testaamaan.  Kuopus simahti heti kättelyssä ja Annika lähti poikaa nukuttamaan. Juha, Aki ja Kaitsu väänsivät peliä siis kolmistaan ja Annikaa pelattiin yhteisohjauksessa. Annika palasi pöytään juuri ehtiäkseen voittamaan. Juha pääsi hyvin lähelle, mutta koska Kaitsu ei omalla viimeisellä vuorollaan saanut enää paljon kortteja pöytään, ei Juhakaan onnistunut ostamaan enää lisäpisteitä. Yllättävän hyvin Port Royal on kestänyt pelaamista, parikymmentä pelikertaa on jo plakkarissa ja edelleen tuntee kehittyvänsä.

Annika ja Kaitsu


Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

3 kommenttia:

  1. Ei huono päättely tuo Age of Warin Risk-vertaus: AoW on vain uudelleenteemoitettu Risk Express.

    VastaaPoista
  2. Kappas vain, tutulta näyttää Risk Express. On tuo herr doktor Knizia kova poika kierrättämään omaa matskuaan.

    VastaaPoista
  3. Age of War on minusta Knizian huonoimpia pelejä, melkoinen turhauttava pökäle, vaikka nätti onkin.

    VastaaPoista