Spyfall - Pelaat vain kahdesti

by 14.44.00 1 kommenttia


Sarjassamme ‘simppelit partypelit’ vuorossa ukrainalainen Sky… eikun Spyfall.


Suunnittelija: Alexander Ushan
Julkaisija: Marektoy / Competo 
Julkaisuvuosi: 2015
Pelaajamäärä: 3-8
Ikäsuositus: 12+
Peliaika:15 min
Tämä Alexander Ushanin suunnittelema peli on ollut ilmiö lautapelipiireissä. Painos myytiin loppuun saman tien Suomen lisäksi mm. Yhdysvalloissa. Harrastajat tilasivat versioita venäjän- ja kiinankielisillä korteilla, kun netissä hypetetty peli oli pakko saada. Competo julkaisi syyskuussa 2015 suomenkielisen version, joka päätyi omaan testipenkkiini.

Ollaanko Istanbulissa vai kuuraketissa?

Spyfall koostuu 30 pakasta joissa kussakin on kahdeksan korttia. Yksi pakoista arvotaan peliin. Seitsemässä kortissa on kuvattu tietty paikka, kuten uimaranta, koulu, sukellusvene tai sirkusteltta. Paikkakortteihin on kuhunkin kirjoitettu myös eri rooli. Esimerkiksi matkustajajunassa eri rooleja ovat mm. matkustaja, konduktööri, kokki ja lämmittäjä. Kahdeksas kortti on aina vakooja. 

Kortit jaetaan kuvapuoli piilossa pelaajille siten, että yksi saa vakoojakortin ja muut paikkakortin. Vakoojan tehtävänä on päätellä missä paikassa ollaan, muiden pelaajien on yritettävä paljastaa vakooja.

Selvittely tapahtuu kysymyksillä. Vuorossa oleva pelaaja kysyy yhdeltä toiselta jotain, kuten vaikka: Miten olet pukeutunut? Mikä tuo ääni on? Mitä sinulla on kädessäsi? Vastauksen annettuaan tämä toinen pelaaja valitsee taas jonkun, jolle esittää kysymyksen. Vakoojan paljastaminen ei ole niin helppoa kuin voisi luulla. Muut pelaajat joutuvat nimittäin vastaamaan aika ympäripyöreästi tai kryptisesti, jotta eivät paljasta samalla vakoojalle olinpaikkaansa.

Yhden pakan sisältö.
Missä tahansa kierroksen vaiheessa pelaaja voi syyttää toista vakoojaksi. Jos muut ovat samaa mieltä, tämän pitää paljastaa henkilöllisyytensä. Jos arvattu pelaaja ei ole vakooja, vakooja voittaa. Peliaika on ajastettu kahdeksaan minuuttiin, jonka jälkeen vakooja voittaa automaattisesti, jollei ole siihen mennessä paljastunut. Vakooja voi myös milloin vain paljastaa henkilöllisyytensä ja arvata missä paikassa ollaan.

Teoriassa peliä voi pelata 3-8 henkilön kesken, mutta käytännössä vasta viidestä eteenpäin hommassa alkaa olla järkeä.

Roolit kannattaa jättää ainakin aluksi pois. Pienemmissä ryhmissä niille voi löytyä käyttöä, sillä vakoojan keksiminen on muuten turhan helppoa. Roolit voivat tuoda tarpeeksi hämmennystä, jotta vakooja ei löydy 2-3 ensimmäisen kysymyksen perusteella.

Kun partypeli ei riitä

Spyfall ei iskenyt itselleni niin hyvin kuin mitä kaikki hype antoi odottaa. Pelihän on simppeli kuin mikä, mutta sen aloittaminen uudessa porukassa on harmittavaisen tukkoista. Ensinnäkin pelin mukana ei tule mitään jokaiselle pelaajalle jaettavaa lunttilappua paikkakorteista. 30 mahdollista paikkaa ei nimittäin opi ulkoa ihan parilla pelikierroksella. Paikat löytyvät vain ohjekirjasen keskiaukeamalta ja vakoojan on pakko pystyä lukemaan sitä. Teimme itse sellaisen säännön, että kysymisvuorossa oleva pelaaja katsoo ensin paikkalistaa ja luovuttaa se sitten vastaajalle, jotta listan vilkuilu ei paljastaisi vakoojaa välittömästi.

Toinen ongelma on sitten ihan porukkakohtainen. Meillä ei perhe eikä vakiopeliporukka kumpikaan nauti yleensä hidden role -peleistä. Kun sain vakoojakortin ensimmäistä kertaa, kaveri keksi minut välittömästi, ennen ensimmäistäkään kysymystä. Olin nimittäin vakoojakortin saatuani välittömästi laittanut kortin takaisin pöydälle. Muut paikkakortin saaneet ei-vakoojat tietysti tutkivat korttiaan pidempään, lukien roolinsa ja miettien kysymyksiä. Pelini olikin menetetty parin varmistuskysymyksen myötä. Jos on huono valehtelija, tässä käy huonosti. Spyfall päätyi meillä kahdesti pöydälle, ja sen jälkeen se on saanut pölyttyä hyllyssä. Yleensä haluamme pelata jotain tällaista yhden kikan partypeliä monipuolisempaa.

Uskon kyllä, että jossain porukoissa tämä on aivan kultaa. Jos joku Werewolf-tyyppinen peli iskee, niin tämä on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen. Toisaalta, jos vähänkin epäilyttää että omat pelikaverit menevät paniikkiin vakoojakortin saadessaan, niin kannattaa vielä harkita tai vähintään koepelata. Pelinhän voi tehdä itse helposti vaikka tavallisesta korttipakasta. Katso ohjeet täältä (englanniksi).

PÄIVITYS: Olen tämän kirjoittamisen jälkeen pelannut Spyfallia useasti suvun tai ystävien kokoontumisissa. Sopivien ihmisten kanssa peli on toiminut mahtavan hyvin ja sitä on väännetty välillä lähemmäs kymmenen erää putkeen. Vaimon siskolle veimme hiljakkoin Spyfallin, sillä edellisellä vierailullamme peli osoittautui todella mieleiseksi. Tulostetuilla apulapuilla ja oikealla porukalla Spyfall saa nyt suositukseni.  Jutun otsikko voisi olla tämän jälkeen Spyfall: Never Say Never Again...

Kaupan päälle vielä Shut Up & Sit Downin hauska revikka tähän loppuun. Kiitos ja hei!


Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

1 kommentti:

  1. Minusta tämä on genressään aivan huippu. Lunttilappu löytyy tietysti Lautapelioppaasta: http://www.lautapeliopas.fi/peliarvostelut/spyfall/

    VastaaPoista