Arvostelu: Shadowrun Returns

by 18.33.00 0 kommenttia
Maya-kalenterin 5200-vuotisen elämän ja kuoleman kierron tultua päätökseen 21.12.2012 alkoi tapahtua kummia. Magia palasi maailmaan ja Tokiossa nähtiin ensimmäistä kertaa lohikäärme. Aivan tavallisiin perheisiin syntyi haltia- ja kääpiölapsia. Teinit ovat aina olleet monstereita, mutta jotkut epäonnisen geeniperimän omanneet muuttuivat uuden ajan alkaessa örkeiksi ja peikoiksi. Tällainen on Shadowrunin maailma: tuttu, mutta silti niin erilainen.

Vuonna 1989 ilmestynyt pöytäroolipeli on kestänyt hyvin aikaa. Fantasiaa ja cyberpunkkia yhdistelevän Shadowrunin maailma on toiminut taustana myös romaaneille ja useammalle videopelille, joista viimeisin on PC:lle saatavilla oleva yhteisörahoitettu indietuotos Shadowrun Returns.

Pelin on tehnyt alkuperäisen Shadowrunin suunnitelleen Jordan Weismanin firma, Harebrained Schemes. Alkuperäisvisiolle siis ainakin ollaan uskollisia. Shadowrun Returns on wanhan koulukunnan crpg niin hyvässä kuin pahassakin. Grafiikat ovat ysärimäisen isometristä ja sellaiset nykymaailman hömpötykset kuten ääninäyttely ja välivideot on unohdettu kokonaan. Taistelut käydään retroseksikkään vuoropohjaisesti a la Jagged Alliance / XCOM: Enemy Unknown.

Aluksi luodaan oma hahmo tarjolla olevista vaihtoehdoista, joita ovat katusamurai, maagi, shamaani, matrix-tietoverkoissa liikkuva decker, lähitaisteleva adept sekä droneja käskyttävä rigger. Pelin aikana seurakseen saa palkattua maksimissaan kolme muuta runneria. Joissakin tehtävissä pitää hakkeroida rakennuksen turvalaitteita ja hissejä, jolloin porukassa pitää olla ainakin yksi hyvä deckeri. Decker painelee matrixissa apunaan erilaisia hyökkäys ja puolustusohjelmia, joilla taistellaan järjestelmän ohjelmia vastaan samaan tapaan vuoropohjaisesti kuin pelin normimaailmassakin.

Kritiikkiä Shadowrun Returns on saanut lyhyydestään. Mukana tuleva kampanja The Dead Man's Switch ei tarjoa pelattavaa kuin reiluksi 10 tunniksi. Shadowrun Returnsiin on kuitenkin pultattu tehokas kampanjaeditori ja harrastelijavoimin tehtyä ilmaista lisäpelattavaa löytyy jo runsaasti. Myös ensimmäinen virallinen lisäkampanja, Dragonfall, on tulossa pian myyntiin.

Dead Man's Switch esittelee kyllä mainiota tarinankerrontaa. On oikeastaan pieni ihme, että pieni puhujan naamakuva ja muutama rivi kirjoitettua dialogia saavat näinä liki fotorealististen elämyspelien aikana pystyvät imaisemaan mukaansa näin hyvin. Tapahtumat sijoittuvat vuoden 2050 Seattleen. Pelaaja saa haudantakaisen videopuhelun entiseltä kaveriltaan. Pitäisi selvittää kaverin kuolema ja saattaa syylliset linnaan tai mullan alle. Kampanjan aikana tutustutaan Shadowrunin maailman perustyyppeihin, kuten fiksereihin ja johnssoneihin sekä nähdään myös muutamia pelimaailman superjulkkiksia. Kampanja antaa erinomaisen kuvan pelimaailmasta.

Onko pelimoottori siis niin hyvä, että lisäsisältöä jaksaisi tahkota? On ja ei. Itse väänsin pöytäropena Shadowrunia joskus vuonna 1991 ja nostalgiatrippi teki gutaa. The Dead Man's Switch ei myöskään tehnyt kuin raapaisun rikkaaseen maailmaan. Minulla heräsi halu kokeilla eri hahmoluokkia, tai arkkityyppejä, kuten niitä SR-lingossa kutsutaan.

Shadowrun Returns kuitenkin näyttää ja tuntuu kovasti vanhanaikaiselta. Pelimaailma on rajoittunut käsillä olevan juonen tarpeiden mukaan ja siksi esimerkiksi kaduilla tapahtuvat kohtaukset tuntuvat todella rajatuilta. Pelialue ei ole kuin muutaman korttelin laajuinen ja kaikki näyttää tököiltä kulisseilta.

Eläytyminen vaatii mielikuvitusta ja pelin hyvyys onkin jatkossa täysin riippuvainen siitä, kuinka hyvää matskua editorilla saadaan peliin väännettyä. Jos tarina on paskaa, niin ei tätä kyllä jaksa kukaan. Pelkkänä vuoropohjaisena taistelupelinä Shadowrun ei nimittäin jaksa kauaa kiinnostaa. Vanhojen moduulien kääntäminen saattaa tuottaa hyviäkin tuloksia ja virallinen lisäri, Dragonfall, on varmaankin hyvä. Kannattaakin tehdä vähän tutkimustyötä fanituotoksista ennen kuin lähtee niitä kokeilemaan.

83/100

Shadowrun Returns
Testattu: PC
Saatavilla: iOS, Linux, Mac

Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.