Arvostelu: McPixel

by 18.26.00 0 kommenttia
Kello lähtee käyntiin. Huomaat olevasi valaan vatsassa.  Edessäsi näkyy tikittävä pommi, Pinokkio ja merirosvo.

Tuskin näin vaikeasti arvosteltavaa peliä tulee hetkeen eteen. McPixel (2012)on kuin aikakapselista kaivettu Commodore 64:n kasettipeli vuodelta 1984. Ulkoisesti peli on nimensä veroinen, hirveää pikselikökköä ja äänetkin kuin suoraan C64:n SID-äänipiiristä revittyjä.
Pelin juoni on seuraava: Olet McGyv... eiku McPixel. Joudut tilanteeseen jossa pommi räjähtää 20 sekunnin kuluttua, et välttämättä edes tiedä mikä tai missä räjähtää, mutta jotain on parempi tehdä nopeasti.

Tämä esimerkki ehkä aukaisee asiaa. Kello lähtee käymään. Huomaat olevasi valaan vatsassa.  Edessäsi näkyy tikittävä pommi, Pinokkio ja merirosvo. Sekunnit vähenevät. Jaloissa näkyy lojuvan myös pieni purkki. Valaan hampaiden välistä näkyy vähän merta ja jonkinlainen nielurisa roikkuu katosta. Kun tämän kaiken on tiedostanut, 20 sekunnista on mennyt jo puolet. Sitten vain äkkiä klikkaamaan jotain edellä mainituista. Todennäköisesti klikkaus johtaa valaan räjähtämiseen, sillä oikeita ratkaisuja on vain yksi (purkki on pippuria ja sitä ripotellaan valaan nielurisaan, jotta se aivastaa). Useimmiten kentissä ei ole mitään ennalta nähtävää logiikkaa. Jos käy huonosti, siirrytään vain vauhdilla seuraavaan 20 sekunnin haasteeseen.

Kentissä piisaa

Tarinamoodissa on neljä lukua, joissa kussakin kolme tasoa ja niissä kussakin kuusi kenttää. Kuutta kenttää väännetään vuorotellen kuutta kenttää kunnes kaikki on läpäisty. Sitten ne vedetään vielä yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes kaikki mahdolliset klikkausvaihtoehdot on kokeilut, eli kaikki pelin ohjelmoijan Mikolaj ”Sos” Kaminskin niihin kätkemät gägit on nähty ja ehkä jollekin niistä jopa naurettu. Kun kaikki mahdollinen kuudesta kentästä on nähty, aukeaa bonustaso. Jos onnistuu läpäisemään räjähtämättä kolme kenttää putkeen, aukeaa bonuskenttä. Yhteenvetona: pelattavia kenttiä on paljon ja niitä hinkataan raivostumiseen asti, varsinkin silloin kun joku klikattava juttu on jäänyt huomaamatta.

Minulla oli vahvat ennakkoluulot McPixeliä kohtaan. Oletin, että jaksan pelata tätä minuutin ja siirryn sitten suosiolla seuraavaan peliin. Joku tässä kuitenkin toimii pelin ääliömäisyydestä huolimatta – tai kenties juuri siksi. Väänsin sen lopulta läpi jonkinlaisen viha-rakkaussuhteen siivittämänä.

Kentistä voi bongata viittauksia populaarikulttuuriin ja välillä pelin gägit ihan oikeasti toimivat. Esimerkiksi laavajokikentässä on edellä mainitun lisäksi, lehmä, luu, nuori impi ja teksti ”uhraa neitsyt”. Kun yritettyään ensin tönäistä pirkkoa jokeen ja luuta lehmän hanuriin, lopulta tajuaa että jokeen on hypättävä itse, on naurussa pitelemistä. Väsyneenä, porukalla ja/tai juovuksissa pelistä saisi vielä varmasti enemmänkin hupia.

Kun pelin on läpäissyt, aukeaa mm. editori, jolla voi tehdä omia kenttiään. Ilmaisesta DLC-kaupasta saa myös lisäkenttiä aivan älyttömiä määriä.

Kuusnepa-aikoina tämä olisi ehkä ollut klassikkopeli, jota naavaparrat nyt muistelisivat kyynelsilmin. Vuonna 2013 se on vain hassunpöhkö pikkupeli, joka tuo mieleen menetetyn 8-bittisen nuoruuden. Jos halvalla lähtee, tämä pieni pelihistorian sivujuonne kannattaa kuitenkin poimia talteen. Peli löytyy esimerkiksi Steamistä.

Kai Saarto

73/100

McPixel
Testattu: PC
Saatavilla: PC, Mac, Linux, Android, iOS




Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.