Arvostelu: Max Payne 3

by 02 elokuuta 0 kommenttia

Genre: Kolmannen persoonan ammuntapeli
Arvosteltu: XBOX360
Saatavilla: PC, PS3
Julkaistu: 18.5 2012
Kehittäjä: Rockstar Studios
Julkaisija: Rockstar Games
Moninpeli: 2-16
Ikäraja: 18

Kivun kolmas potenssi

Suomalaisen pelikehittäjä Remedyn räiskintäpeli Max Payne julkaistiin vuonna 2001. Komea, action-elokuvamainen ja synkällä tarinalla ryyditetty peli menestyi maailmalla. Suosiota lisäsivät Poets of the Fallin mahtava soundtrack ja bullet timenä tunnettu erikoisjippo, jota käyttämällä pelimaailma pelaajahahmon ympärillä hidastuu, ja pelaaja pystyy ampumaan huoneellisen pahiksia entistä helpommin.

Max Payne on tullut kolmannen kerran, tällä kertaa ei kuitenkaan suomalaisten tekemänä. Se ei peliä haittaa, sillä kyseessä on aivan erinomaisen hieno toimintapläjäys. Kyseessä on K-18 peli ja ihan syystä: hurme ja lyijy lentää ja hahmojen jutut ovat turhan roiseja merimiehillekin.

Nimisankari on alkoholisoitunut menetettyään aikaisemmissa osissa perheensä, rakastajattarensa ja viimeksi vielä duuninsa. Kun olot talvisessa New Yorkissa käyvät erään baaritappelun jälkeen turhan tukaliksi, Max vaihtaa maisemaan Brasiliaan, jossa ryhtyy uusrikkaan perheen henkivartijaksi. São Paulossa pomon rouva kidnapataan ja alkaa takaa-ajo, jota välillä ryyditetään takaumapätkillä Maxin menneisyyteen.
Kun Max ampuu akimbona hän ei voi tarttua pulloon.

Peli on ehkä komeinta mitä Xbox 360:lle on tehty. On kuin olisi astunut keskelle Die Hard -elokuvaa. Pelimaailma on upea ja yksityiskohtainen. Kun toimistokompleksissa taistellaan konetuliasein, se myös näkyy sisustuksessa. Pelin karu tarina vie hyvin mukanaan. Toisin kuin saman firman GTA -peleissä, Max Paynessä ei pääse vapaasti touhuamaan pelimaailmassa. Kädestä johdattaminen ei juuri menoa haittaa, mutta Max Payne kolmosella ei sen vuoksi ole juurikaan uusintapeliarvoa. Päätarinan lisäksi pelissä on onneksi moninpelikarttoja, joten läpipeluun jälkeen voi ottaa kavereista mittaa.
Max Brasilian lomakohteessa.

Ammuskelukohtaukset mitä erilaisimmin asein ja mitä erilaisimmissa paikoissa on toteutettu tyylikkäästi. Uskottavuutta tarinalta syö kyllä se, että vastustajia tulee päälle pelin aikana sadoittain. Ilahduttavaa on, että peli on ihan oikeasti vaikea. Helpoimmalla vaikeustasollakin saa lisäammuksia ja ensiapupakkauksia etsiä välillä kädet hikoillen.

Ainoa miinus tulee siitä, että boksin ohjaimella tähtääminen oli ajoittain turhan kankean oloista.
- Kaitsu

Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.