Arvostelu: Bioshock Infinite

by 0.00.00 0 kommenttia
Elizabeth, oi Elizabeth. Mitä tekisinkään jotta surullisiin silmiisi pilkahtaisi ilo?

Huikea höyrypunkkiseikkailu

Booker DeWitt, entinen Pinkertonin etsivä ja Wounded Kneen veteraani saa tehtäväkseen hakea Elizabeth-tytön lentävästä Columbian kaupungista. Tämä on lähtökohta Bioshock-sarjan erinomaiseen kolmanteen osaan. Tarina vie pelaajan kuitenkin paljon alkuasetelmaansa pidemmälle.

Peli sijoittuu vaihtoehtoiseen versioon vuoden 1912 Yhdysvalloista. Pelimaailmassa profeetta Zachary Hale Comstock on vuosia aiemmin vienyt lahkonsa Columbian höyryvoimalla lentävään kaupunkiin, joka on myös irtautunut syntisenä pitämästään liittovaltiosta. Columbiassa profeetta hallitsee näennäisen rakastettuna diktaattorina puritaanista ja rasistista valtiotaan. Pinnan alla kuitenkin kuohuu, maanalainen vastarintaliike Vox Populi koostuu köyhistä ja sorretuista.

Booker DeWittin saavuttua pelin alussa taivaskaupunki Columbiaan leukani läjähti lattiaan. Voiko peli olla näin kaunis? Bioshock Infinitessä yhdistyvät julesvernemäinen höyrypunkki ja Hercule Poirot tv-sarjan mieleen tuova tyylitelty ajankuva. Värimaailma ja kauniit kadut imevät aluksi mukaansa. Suvantovaiheissaan kaunista peliä kelpaa esitellä perheen nuoremmille, mutta runsaissa taisteluosuuksissa väkivaltaa on senkin edestä ja hurme todella lentää.

Hetken ihmettelyn ja huvittelun jälkeen todellisuus kuitenkin lyö avokämmenellä kasvoihin. DeWittin kädessä oleva arpi nimittäin vastaa kaupungin propagandajulisteissa kuvattua Väärän Paimenen merkkiä. Äkkiä Booker on takaa-ajettu valtion vihollinen, mutta Elizabeth pitäisi silti löytää ennen lentävästä kaupungista pakenemista.

Elizabethin astuessa mukaan, koko pelin luonne muuttuu. Norsunluutornissaan eristyksissä pidetty Profeetan tytär omaa oudon voiman, jolla voi repiä todellisuuteen reikiä. Näistä rei'istä voi kurkistaa toiseen aikaan, paikkaan tai todellisuuteen ja jopa tuoda sieltä jotain. Profeettaa ja tämän armeijaa pakenevat DeWitt ja Elizabeth muodostavat pelihistorian yhden muistettavimmista pareista. Elizabeth on täydellinen partneri, hän ei osallistu tulitaisteluihin, mutta tekee osansa heittämällä DeWittille hädän hetkellä panoksia tai ensiapupaketin. Elizabeth voi myös hetkeksi avata repeämän, josta ilmestyy esimerkiksi suojamuuri vihulaisten tulitukselta suojaamaan.

Elizabeth liikkuu ja ilmeilee mahtavasti. Välillä tuntuu kuin katsoisi jotain Disneyn animaatioelokuvaa. Jäin puoleksi tunniksi hiekkarannalle vain katsomaan miten elinvoimainen nuori neito imi vapautta sisäänsä osallistuen lomalaisten erilaisiin aktiviteetteihin. Elizabethin ja DeWittin välinen dialogi myös vie juonta jatkuvasti eteenpäin. Kun myöhemmässä vaiheessa DeWitt on yksin, pelaaja todella kaipaa Elizabethia. Jos pelialalla jaettaisiin Oscareita parhaasta pelin sivuhahmosta, Ellu olisi takuulla ehdokkaana.

Pelin tarina herättää lukuisia kysymyksiä joihin vastausten saaminen muodostuu varsinaiseksi tavoitteeksi. Tarina on selvästi ja vahvasti pääosassa ja hyvä niin. Varsinainen toiminta on nimittäin melko lailla tylsää räimintää ilman sen kummempia jippoja. DeWittillä on käytössään bioniccommandomainen teleskooppikoukku, jolla voi keikauttaa itsensä Columbian taivaita hallitsevalle Skyline kuljetuslinjalle, mutta senkin käyttö jää vähäiseksi. Loitsujen virkaa tekevät vigorit ovat nekin melko tylsiä voimia, vaikka niillä voi hahmoaan vähän kustomoidakin. Täydellinen pelistä olisi tullut, jos matsin määrää olisi leikattu kunnolla ja lisäilty roolipelillisiä ja tutkimuksellisia osuuksia. Pirun hyvä tämä on kyllä näinkin.

Toimintapuolen puutoksilla ei ole juurikaan merkitystä, sillä tarina imee mukaansa alkumetreiltä asti ja pelistä on erittäin vaikea päästää irti ennen kuin noin 14-16 tuntinen tarina saavuttaa hämmästyttävän päätöksensä. Sittenkin jää haikea olo. Bioshock Infinite tarjoaa vuoden toistaiseksi parasta peliviihdettä ja jättää hienot muistot.


Pisteet: 90/100

Bioshock Infinite
Saatavilla: PC, Xbox360, PS3
Testattu: Xbox360
Ikäraja: 18

Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.