Arvostelu: Aliens: Colonial Marines

by 14.05.00 0 kommenttia
Xenot loikkivat vikkelästi ympäriinsä, mikä aiheuttaa luotihukkaa.
Toimittajat eivät saaneet Aliens: Colonial Marinesin arvosteluversiota ennen virallista julkaisupäivää, mikä ei yleensä lupaa hyvää. Sekalaisin odotuksin käynnistin pelin. Aliens-leffat ovat erinomaisia, koska ne todella ahdistavat. Pieni joukko ihmisiä suljetussa tilassa, jossa ylivoimainen vihollinen jahtaa heitä. Todellista henkiinjäämistaistelua, siis. Aliens-peleissä tätä tunnelmaa ei ole saavutettu, sillä avaruusjääkärit ovat niissä pystyneet ampumaan alienit tuhannen päreiksi turhan helposti. Silti esimerkiksi vuoden 2001 Aliens vs Predators oli vinkeä varsinkin moninpelinä, jolloin osa pelaajista ohjasti seiniä kiipeileviä ja lähitaistelussa ylivoimaisia xenoja.

Colonial Marinesissa pestään toisen sarjan filmin, Aliensin jälkipyykkiä. Käsikirjoittajaksi palkattiin Battlestar Galacticalla mainetta saaneet Bradley Thompson ja David Weddle. Avaruusristeilijä USS Sephoran miehistö saa hätäkutsun USS Sulacolla. Jälkimmäinen alus on planeetta LV-426:n kiertoradalla, aivan jossain muualla kuin sen pitäisi olla. Alukselle lähetetään mariinijoukko, jolle selviää nopeasti että Sulaco on xenomorphien hallussa. Syntyvässä kärhämässä molemmat alukset saavat kriittisiä vaurioita ja Sephora tekee pakkolaskun planeetalle, jossa on hylätty siirtokunta Hadley's Hope. Ihmiset linnoittautuvat raunioihin ja eloonjäämistaistelu alkaa.

Pelin alku on itse asiassa jännittävimpiä, joita muistan kokeneeni. Hiippailin Sulacon käytävillä pieni pistoolin tussari kädessäni aivan kusi sukassa, joka puolelta kuului epämääräisiä ääniä ja käytävän hämärillä vilkkui vain hätävaloja. Tuijotin vähän väliä kädessäni olevaa tutkaa, jolla näkyi epämääräistä liikettä jatkuvasta jossain lähellä. Kun lopulta löysin seinään sidotun henkiinjääneen ryntäsin tämän avuksi. Olin laskea alleni kun samalla seinästä hyökkäsi xeno ja repi naamani irti.

Valitettavasti tästä eteenpäin mennäänkin lähinnä alamäkeä. Ensinnäkin peli on vanhentunut jo ilmestyessään. Tekstuurit ovat jostain vuosien takaa, kuten myös pökkelösti animoidut avaruusjääkärit. Alienit viilettävät sentään vähän uskottavammin nelivedolla pitkin seiniä ja kattoja.
Juonellisen kampanjan voi pelata läpi joko yksin, jaetun ruudun kaksinpelinä tai netin kautta jopa neljästään. Mahdollisten kavereiden lisäksi mukana kulkee keinoälyn ohjaamia solttuja. Nämä on skriptattu kuolemattomiksi, mikä järsii immersiota kuin xeno mariinia. Xenot vastaavasti tippuvat muutamasta sarjasta, eikä epätoivoista paniikkitulitusta juuri tarvita.

Pelatessa huomaa nopeasti, että tuotanto on ns. juosten kustu. Se on haluttu pois käsistä mahdollisimman nopeasti. Mitään rakkaudella hiottuja yksityiskohtia ei tahdo löytyä. Koko hieno lisenssi on uhrattu keskinkertaisuuden alttarille. Sinänsä tämä ei ole ihme, sillä Aliens: Colonial Marines on yksi pelihistorian pisimpään odotetuista peleistä. Alunperin sen piti ilmestyä Playstation 2:lle jo vuonna 2001, mutta projektista vedettiin piuhat irti. Vuoden 2006 lopussa Gearbox Software ilmoitti kehittelevänsä aivan uutta Aliens-peliä oikeudet samana vuonna ostaneelle Segalle. Sen jälkeen peliä saatiinkin odottaa hartaasti. Aina välillä Gearbox näyttäisi muutaman ruutukaappaukset tai lyhyen videon ja vakuuttelisi pelin olevan tulossa ja korkealla heidän prioriteeteissaan. Gearbox kuitenkin keskittyi todellisuudessa Borderlandsin kehittämiseen, mikä aiheutti paljastuessaan sen, että Sega keskeytti koko projektin väliaikaisesti vuonna 2008. Lopulta peli vain tuupattiin helmikuussa 2013 ulos pelkkänä varjona siitä, mitä se voisi olla. Tällaisenaankin peli johti kunnon draamaan, kun paljastui, että Segan "actual game footagena", esittelemät ruutukaappaukset olivatkin jotain ihan muuta.

Maailman pelilehdistö on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lytännyt Aliens: Colonia Marinesin, ja melko ansaitusti. Yksinpelikampanjan pelaaminen vaati minultakin suorastaan itsensä pakottamista pädin varteen arvostelua varten. Samoihin aikoihin herkuttelin Gearboxin toisen tuotoksen, Borderlands 2:n parissa aivan mehuissani. Voi, voi. Kunpa Aliens olisi saanut saman määrän rakkautta.

Helmikuun jälkeen pelin Season Passin lunastaneet ovat saaneet neljä DLC:tä, joista kolme tarjoaa  moninpelisisältöä ja neljäs yksinpelikampanjan. En testannut moninpeliä, enkä lisäreitä. Peruspeli ei kuitenkaan sitten alkuvuoden ole saanut fanien toivomaan jättipätsiä, joka parantaisi tekoälyä tai vanhentunutta ulkonäköä. Tällä hetkellä näyttää siltä koko pelin kehitys on päättynyt, mikä taitaa olla olosuhteisiin nähden ainoastaan armollista. Ei tätä oikein voi suositella kenelläkään. Jos olet kunnon Alien-fani, niin tämä ehkä kannattaa ostaa sitten joskus Prisman halpalaarista tai Steamin joulualesta Reissumies-paketin hinnallta pois kuleksimasta.



Pisteet 65/100


Aliens: Colonial Marines
Testattu: PC
Saatavilla: PC, PS3, Xbox360, viimeisimmän tiedon mukaan WiiU-versio on peruttu.
Ikäraja: 16

Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.